Avioeroa edeltävinä vuosina vähäinenkin seksi loppui.  Koko avioliiton ajan Hele oli tuntenut olevansa seksuaalisesti tarvitsevampi kuin miehensä, Helellä oli kuitenkin ollut iloinen fantasia- ja eroottisten unien maailma.  Avioliiton ulkopuolisia suhteita Hele ei ollut tuntenut tarvitsevansa eikä ollut niihin hakeutunutkaan.  Eroa edeltävinä vuosina Helen ollessa noin 50-vuotias loppuivat myös Helen eroottiset unet ja fantasiat.  Hän ei ollut kiinnostunut erotiikasta enää mitenkään, eroottisten kertomusten lukeminen, elokuvien katselu tai itsensä kosketteleminenkin tuntui pahalta.

Avioerosta päätettiin lopullisesti Helen ollessa 51-vuotias. Samoihin aikoihin hänellä alkoi olla kuukautiskierron häiriöitä, kuukautiset tulivat epäsäännöllisesti, vuodot olivat ajoittain runsaita, joskus pitkiä ja tiputtelevia. Hele oli ahdistunut ja huonosti nukkuva ja tunsi itsensä epäonnistuneeksi ja kelpaamattomaksi. Hele kaivoi esiin aiemman gynekologinsa vastaanottotiedot ja meni tämän juttusille. Vuotohäiriö tutkittiin ja sen todettiin olevan hyvänlaatuinen ja johtuvan hormonien epätasapainosta. Gynekologi arveli, että ainakin osa Helen oireista johtui estrogeenin vähyydestä. Hele alkoi käyttää hormonikorvaushoitoa.

Hormonikorvaushoidon aikana Helen kuukautiset alkoivat olla taas säännölliset ja vaivattomat. Hele ällistyi, kun hänen itseluottamuksensa ja itsetuntonsa alkoivat hiljalleen parantua, hän alkoi nukkua hyvin ja ahdistuskin väheni selvästi. Iloa tuottivat taas myös eroottiset unet ja seksuaaliset fantasiatkin alkoivat pyöriä mielessä. Hele löysi uuden kumppanin, jonka kanssa hänellä oli uudenlaista, iloista, tyydyttävää, monipuolista seksiä. Hele tunsi, että hänellä oli myös ensimmäistä kertaa elämässään aivan omia juttuja, aiemmin hän oli tuntenut elävänsä lähinnä muita varten.

Moni parisuhde päättyy naisen ollessa 40-50-vuotias. Seksuaalista yksinäisyyttä on paljon parisuhteessa elävilläkin, mutta suhteen loppuessa loppuu monelta myös seksuaalinen aktiivisuus.  On kuitenkin myös paljon naisia, jotka löytävät uuden parisuhteen vaihdevuosien kynnyksellä, vaihdevuosissa tai vanhanakin. Monella uuteen suhteeseen liittyy myös aiempaa aktiivisempi seksielämä. On myös paljon naisia, joiden seksuaalinen aktiivisuus lisääntyy ilman uuden parisuhteen solmimista, osa naisista tunnistaa seksuaaliset tarpeensa aiempaa paremmin ja hakeutuu itselleen tyydyttäviin seksisuhteisiin vapaammin.

Muutokset ovat yksilöllisiä

Monet naiset kertovat seksuaalisen halukkuutensa vähenevän vaihdevuosissa tai jo ennen vaihdevuosia. Monella niin sanottu seksuaalinen energia vähenee, seksi alkaa merkitä naiselle vähemmän, nainen ajattelee seksiä harvemmin, hänen mahdollisesti harrastamansa masturbointi vähentyy tai loppuu ja hänellä on aiempaa vähemmän seksuaalisia fantasioita ja eroottisia unia.

Toiset naiset taas kokevat löytävänsä oman seksuaalisen itsensä vasta lähellä vaihdevuosia, seksuaalinen itsetunto paranee, nainen uskaltaa olla oma itsensä ja nauttia myös katseesta, kosketuksesta, erilaisista hyväilyistä ja seksin muodoista vapaammin kuin ennen. Osittain tämä liittynee raskaaksi tulemisen pelon vähenemiseen ja mahdollisesti lisääntyneeseen yhteiseen aikaan kumppanin kanssa lasten lähdettyä pois kotoa tai toisen tai molempien siirryttyä eläkkeelle.

Yksinäisyys on vaihdevuosien keskellä elävillä naisilla tavallista. Avio- ja avoeroja tapahtuu paljon ennen vaihdevuosia ja vaihdevuosissa. Moni nainen kokee itsensä kömpelöksi ja taitamattomaksi etsimään uutta kumppania pitkäaikaisen suhteen tai avioliiton kaaduttua. Epäonnistumisen ja mihinkään kelpaamattomuuden tunteet ovat tavallisia.

Epäonnistunut ja kipuileva ei tunne itseään eroottiseksi

Vaihdevuosioireet voivat latistaa tai jopa tappaa erotiikan ja seksuaalisuuteen liittyvän ilon. Vaihdevuosioireita on paljon, eikä ole ihme, jos huonosti nukkuva, kipuileva, ärtynyt tai alakuloinen nainen ei tunne itseään eroottiseksi, ei tunnista seksuaalisia tarpeitaan eikä hakeudu seksuaalisen nautinnon pariin, vaikka eläisikin itselleen hyvässä ja tyydyttävässä suhteessa, mieluisia seksisuhteista olisi tarjolla tai nainen olisi aiemmin löytänyt iloa ja nautintoa itsetyydytyksestä.

Vaihdevuosien jälkeen ja vanhuudessa yksilölliset erot suhteessa omaan seksuaalisuuteen sekä seksuaalisessa aktiivisuudessa lisääntyvät. Jotkut naiset nauttivat seksistä pitkälle vanhuuteen tai koko elämänsä, toiset kaipaavat sitä mutta tyytyvät seksittömään elämään, jotkut ovat tyytyväisiä kun ei tarvitse enää moiseen puuhaan ryhtyä. Joidenkin tutkimusten mukaan eniten tahtomattaan vähäseksistä tai seksitöntä elämää viettävät keski-ikäiset ja vanhat naiset.

Kosketuksen tarve säilyy läpi koko elämän

Suhteeseen seksiin vaikuttaa myös niin oma kuin kumppanin terveys ja lääkitykset. Miehen vanheneminen lisää erektion ongelmia. Erektion ongelmia liittyy esimerkiksi tupakointiin, runsaaseen alkoholin käyttöön, ylipainoon, 2-tyypin diabetekseen ja valtimoiden kovettumiseen. Monella miehellä ei ole varsinaisesti mitään tautia, joka heikentäisi erektiota, mutta yhdyntään tarvittava erektio voi silti muuttua heikommaksi tai vaikeammaksi saavuttaa.

Jotkut lääkkeet voivat aiheuttaa niin naiselle kuin miehelle vähentynyttä kiinnostusta seksiin tai ongelmia laukeamisessa. Myös jotkut taudit voivat vähentää ainakin seksuaalista aktiivisuutta. Esimerkiksi sepelvaltimotauti tai sydäninfarkti voi joskus pelästyttää niin, että seksi loppuu tyystin, vaikka usein tähän ei olisi terveyden takia tarvetta. Joidenkin miesten vähentynyt seksuaalinen halu liittyy erektion heikkouden pelkoon. Jos ei voi luottaa erektion tulemiseen, ei uskalla myöskään haluta.

Vaikka varsinaista seksiä ei olisikaan, hyväksynnän, läheisyyden, lämmön ja kosketuksen tarve säilyy läpi elämän. Kaikenikäiset ihmiset ovat myös seksuaalisia olentoja, vaikka eivät koko elämässään koskaan aktiivisesti seksiä harjoittaisikaan. Vauvahieronnasta puhutaan paljon, mummo- ja vaarihierontakin olisi tärkeää; kosketus tuo mielihyvää, vähentää stressiä ja huolestuneisuutta, parantaa mielialaa ja vähentää masentuneisuutta.

Jaanan tarina: Jaana erosi toisesta avioliitostaan 58-vuotiaana. Yksinäisyys iski hänen elämäänsä ahdistavana. Miehensä kanssa Jaanalla oli ollut paljon ystäviä, he olivat harrastaneet ystäväpariskuntien kanssa kävelylenkkejä, jazztapahtumissa käymistä sekä kesäisin lavatansseja. Kaikki ystävätkin kaikkosivat, kun ero tuli.

Jaana kaipasi erityisesti keskustelua, läheisyyttä ja kosketusta. Hän ei tuntenut kaipaavansa yhdyntää eikä varsinaisesti seksiä. Jaana alkoi käydä muutaman kerran viikossa yksin tanssimassa ja huomasi olevansa haluttu tanssitettava. Jaana tutustui moneen mieheen, joiden kanssa oli mukava keskustella. Hän tunsi saavansa läheisyyden ja kosketuksen tarpeensa tyydytetyksi tanssiessaan ja oli tyytyväinen.

Limakalvot kuntoon

Estrogeenin vähyys haurastuttaa limakalvoja. Vaikka halua olisi, voivat limakalvot ja muutkin kudokset aristella ja jopa herkästi vuotaa verta. Ilman hormonihoitoa emättimen kostuminen vaikeutuu, emätin lyhenee ja rintojen elastisuus ja herkkyys vähenevät. Hauraat limakalvot tulehtuvat herkästi.  Emätintulehdukset ja virtsatietulehdukset tulevat tavallisemmiksi.  Virtsan karkailu yleistyy myös hauraiden limakalvojen takia.  Yhdyntä altistaa virtsatietulehduksille erityisesti jos limakalvot ovat estrogeenin puutteen takia hauraat. Estrogeeni hoitaa limakalvot hyvään kuntoon, jolloin seksiin liittyvä kipuilu tai aristelu helpottaa. Useimmiten kosketus alkaa myös tuntua piinan sijasta nautinnolliselta.

Ruusun tarina: Ruusu oli 67-vuotias ja ollut 44 vuotta naimisissa. Suhde oli hyvä ja siihen liittyi paljon lähellä oloa ja hellittelyä niin sanoin, teoin kuin kosketuksinkin. Yhdynnät olivat viime vuosina jääneet vähiin, enää ei edes saunailtoina tullut toista lähestyttyä rakastelumielessä. Miehellä oli verenpainetauti ja eturauhasen liikakasvua, Ruusulla lääkitykset kolesteroliin ja verenpaineeseen sekä ruokavaliohoito tyypin 2 diabetekseen. Molemmilla oli nivelkipuja ja kolotuksia. Mies halusi ajoittain myös yhdyntää ja Ruusu suostui tähän, vaikka yhdyntä tuntui jonkin verran kivuliaalta ja joskus sen jälkeen Ruusulle tuli virtsatietulehdus. Perusvoiteet, liukasteet ja öljyt helpottivat aristelua, mutta eivät estäneet tulehdusta.

Ruusun miehellä todettiin eturauhassyöpä, joka leikattiin. Leikkauksen jälkeen mies masentui ja erektio heikkeni entisestään. Harvat yhdynnät olivat olleet miehelle tärkeitä ja niin hän puhui lääkärilleen erektion heikkenemisestä. Mies sai erektiota vahvistavaa lääkettä.

Ruusu otti yhteyttä gynekologiinsa. Hän kertoi: ”Mies on liikuttavan innostunut ja iloinen, kuin parikymppinen. Masennuksesta ei ole enää rippeitäkään, hän riemuitsee erektiostaan, sanoo tuntevansa itsensä pitkästä aikaa mieheksi. Mutta miehen into ei ole tehnyt minun ongelmiani yhtään vähemmiksi. Joudun käymään tiuhaan pissalla, joskus pissa lähtee valumaan ennen kuin ehdin vessaan, limakalvot aristelevat, yhdynnän jälkeen minulla on ollut viime viikkoina pahentunutta kirvelyä ja olen käyttänyt jo kaksi antibioottikuuria virtsatietulehdukseen.  Antibioottihoidon jälkeen alkoi myös pahentunut kutina. Vaikka läheisyys ja hellyys tuntuvat hyviltä, on yhdyntä kivuliasta enkä saa siitä nautintoa”.

Gynekologi ehdotti Ruusulle paikallishoitoa estrogeenia sisältävällä emätinrenkaalla, limakalvojen ja alapään ihon hoitoa aina pesun jälkeen suihkutettavalla öljyllä ja yhdyntään liittyen liukastetta. Gynekologi ehdotti myös, että Ruusu menisi yksin, parhaan ystävättärensä tai miehensä kanssa käymään lähikaupungin seksikaupassa ja kokeilisi tuntoherkkyyttä lisääviä voiteita tai geelejä. Tähän Ruusu ei vielä uskaltautunut, mutta alkoi käyttää muita gynekologin ehdottamia hoitoja.

Melko nopeasti limakalvot tulivat hyvään kuntoon, yhdynnän jälkeiset virtsatietulehdukset jäivät pois, pissavaivat helpottivat muutenkin ja Ruusu pystyi nauttimaan kosketuksesta ja läheisyydestä enemmän. Orgasmin saaminen ei onnistunut ilman aiempaa runsaampaa käsin hyväilyä, mutta ei Ruusu kauheasti tuntenut orgasmia kaipaavansakaan. Läheisyys ja hellyys tuntuivat hyviltä ja riittäviltä.

Kiihottumiselle aikaa

Niin sanottu seksuaalinen reaktioherkkyys, eli hyväilyyn ja kosketukseen liittyvät tuntemukset ja nautinto, voi muuttua ja heikentyä iän mukana. Orgasmi ja seksuaalinen laukeaminen saattavat tulla vaikeammiksi saavuttaa. Monen naisen kyky useampiin peräkkäisiin orgasmeihin voi heikentyä. Kiihottuminen ja laukeamiseen johtavan hyväilyn määrä ja tarvittava aika voivat muuttua. Joskus laukeamiseen tai orgasmiin liittyvät supistelut voivat alkaa tuntua kivuliailta.

Naisen elimistön kyky tuottaa niin sanottuja mieshormoneita eli androgeeneja vähenee iän mukana; esimerkiksi 40-vuotiaana naisen elimistö tuottaa enää puolet siitä testosteronimäärästä, mitä se tuotti 20-vuotiaana. Androgeenit ja niiden väheneminen vaikuttavat ainakin mielialaan, energiaan ja seksuaaliseen halukkuuteen. Mahdollisesti androgeeneilla on vaikutusta kosketusherkkyyteen. Suomessa ei ole markkinoilla naisille tarkoitettuja androgeenihoitovalmisteita. Yliopiston apteekki tekee dehydroepiandrosteronitabletteja (DHEA), joita naiset voivat käyttää, kun voidaan arvella androgeenien vähyyden vaikuttavan naisen elämän laatuun. Jotkut naiset kokevat myös hyötyvänsä miehille tarkoitettujen testosteronivalmisteiden käytöstä pienellä annoksella. Joidenkin naisten kokemus on, että androgeenikorvaushoito vaikuttaa hyvin merkittävästi heidän seksuaaliseen halukkuuteensa, energiaansa tai mielialaan. Toiset taas eivät huomaa mitään eroa hyvinvoinnissaan.

Kosketusherkkyyden ja kosketukseen ja hyväilyyn liittyvän nautinnon väheneminen voi johtua androgeenien vähenemisestä mutta voi myös liittyä klitoriksen verenkierron huononemiseen ja aineenvaihduntaan. Klitoriskudos on huomattavasti suurempi kuin mitä suurin osa ihmisistä arvelee. Klitoriksessa on samanlaisia aineenvaihduntareaktioita kuin miehen peniksen paisuvaiskudoksessa. Teoriassa on mahdollista, että naisen seksuaalista reaktioherkkyyttä voitaisiin parantaa samoilla lääkkeillä, joita käytetään miehellä erektiohäiriön hoitoon. Jotkut naiset kertovat selvästi nauttivansa enemmän seksistä, kosketuksesta ja hyväilystä erektiohäiriölääkkeitä tai androgeeneja käyttäessään.

(Osa tekstistä on kirjasta “Sukellus kuumaan aaltoon – naisen vaihdevuodet, terveys ja hormonit”, Minerva 2010)

Mikäli nainen kärsii edes joistakin tavallisimmista vaihdevuosioireista, voi työkyky olla jopa vuosiksi uhattuna. Lisääntynyt ärtyneisyys tulehduttaa satojen työpaikkojen ilmapiirin. Pomona vaihdevuosista kärsivä nainen voi olla kärsivä lohikäärme, jonka seuraavaa tulen syöksemistä pelkäävät niin työtoverit kuin nainen itsekin.

Vaihdevuosioireiksi naiset ja lääkäritkin tunnistavat yleensä vain kuumat aallot ja hikoilun. Mikäli nainen ei hikoile, jää oikea diagnoosi usein tekemättä. Unettomuus, nivelkivut ja masentuneisuus syövät työkyvyn nopeasti. Kärttyinen työkaveri voi myrkyttää omaa, läheistensä ja työtovereidensa elämää vuosikaupalla. Kun oireita ei tunnisteta estrogeenin vähenemisestä johtuviksi, tehdään työilmapiiritutkimuksia ja perusteellisiakin työhyvinvoinnin toimenpiteitä ilman tulosta.  Moni toteaa ainoaksi mahdollisuudeksi työpaikan vaihtamisen.

Oireista kärsivät naiset joutuvat kalliisiin tutkimuksiin, kuten monenlaisiin verikokeisiin, röntgentutkimuksiin, magneettitutkimuksiin, reumalääkärin, sisätautilääkärin, psykiatrin, ortopedin tai fysiatrin konsultaatioihin, sydänfilmiin, sydämen kaikututkimukseen, rasituskokeisiin ja sydänverisuonten varjoainekuvauksiin.  Monet naiset päätyvät sairaslomalle diagnoosinaan työuupumus tai masennus. Sairaslomien pitkittyessä tai ketjuuntuessa alkaa monen mielessä väikkyä ennenaikainen eläke.

Jos vaihdevuosioireet tunnistettaisiin ja aloitettaisiin räätälöity, yksilöllinen hormonikorvaushoito heti kun estrogeenin väheneminen alkaa antaa elämän laatua huonontavia oireita, vältyttäisiin turhiksi osoittautuvilta tutkimuksilta, huonosti vaikuttavilta lääkityksiltä, sairaslomilta, monenlaisilta toimenpiteiltä ja ennenaikaiselta eläköitymiseltä.

Estrogeeni on myös naisen terveydelle tärkeä hormoni. Estrogeenin vähentyessä lisääntyy naisen riski sairastua masennukseen, verenpaineeseen, kolesterolitasojen nousemiseen, 2-tyypin diabetekseen, sepelvaltimotautiin, osteoporoosiin, dementiaan ja paksusuolisyöpään. Näiden tautien riskiä ajoissa aloitettu hormonikorvaushoito vähentää.

Viime vuosikymmeninä hormonikorvaushoidosta puhuttaessa huomio on kiinnitetty lähinnä naisen rintaan. Naisen hyvinvointi ja terveys sivuuttaen on naisille ja heitä hoitaville lääkäreille vakuuteltu että koska hormonikorvaushoito lisää rintasyöpäriskiä, pitäisi jokaisen naisen yrittää sietää oireensa tai ainakin käyttää pientä – usein oireiden kannalta liian pientä – estrogeeniannosta mahdollisimman lyhyen ajan. Viisikymmenvuotias on voinut löytää lääkärin, joka “suostuu” hänelle hormonikorvaushoitoa kirjoittamaan. Kuusikymmenvuotiaan nivelkivut, masentuneisuus tai huono nukkuminen eivät ole aina olleet hoitamisen arvoisia. Monen naisen estrogeenin vähyyteen liittyvät – hormonihoidolla helpottavat – oireet jatkuvat yli kahdeksankymmenvuotiaaksi. Suuri osa vanhainkodeissa olevista huonosti nukkuvista, ärtyisistä, nivelkipuisista ja virtsatietulehduksista kärsivistä vanhuksista elää edelleen vaihdevuosioireiden kurimuksessa.

Hormonikorvaushoidosta on erittäin suuri hyöty naisen hyvinvoinnille ja terveydelle. Taidolla toteutettu hormonikorvaushoito lisää hyvin harvan taudin riskiä. Hoito vähentää selvästi useamman taudin riskiä kuin lisää. Hormonikorvaushoitoa käyttävät naiset elävät paremmanlaatuista elämää ja pysyvät terveempinä kuin hormonihoidosta pidättäytyvät.

Ihmisten hyvinvoinnin, kunnan ja valtion talouden ja työurien pidentämisen kannalta vaihdevuosien hormonikorvaushoito on yksi parhaiten tutkittuja ja tehokkaaksi osoitettuja keinoja. Hyvä hoito vähentää erilaisten lääketieteellisten tutkimusten, sairaslomien, lääkitysten, leikkausten ja varhaisen eläköitymisen tarvetta ja parantaa työpaikkojen ilmapiiriä. Oikein toteutettu ja oikeaan aikaan aloitettu hoito lisää iloa, hymyä, hyvinvointia ja terveyttä ja tuo miljoonien ja miljoonien eurojen säästöt.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 29.3.2012

On paljon tutkimustietoa siitä, että estrogeeni ei lisää rintasyövän riskiä. On myös tutkimuksia, joiden mukaan pelkän estrogeenin käyttö päinvastoin vähentää rintasyövän riskiä. Estrogeeni lisää kohtusyövän riskiä ja naiset, joilla on kohtu, tarvitsevat keltarauhashormonia vähentämään kohtusyövän riskiä. Varsinaisesti hormonihoidossa rintasyövän riskiä lisää keltarauhashormoni.

Jos tuhat naista päättää elää ilman hormonikorvaushoitoa 50 ja 60 ikävuosien välisen ajan, tutkimusten mukaan heistä 26 sairastuu rintasyöpään. Jos tuhat naista käyttää hormonikorvaushoitoa ikävuosien 50 ja 60 välisen kymmenen vuotta, heistä 34 sairastuu rintasyöpään.  Hormonihoitoa käyttävien tuhannen naisen joukossa löytyy siis kymmenen vuoden kuluessa 8 ”ylimääräistä” rintasyöpää.

Ylipaino ja alkoholin käyttö lisäävät rintasyöpäriskiä enemmän kuin hormonihoito. Jos hormonihoidosta pidättäytyvät naiset ovat ylipainoisia (painoindeksi 35 tai yli), heidän riskinsä 10 vuoden kuluessa on muihin hormonihoitoa käyttämättömiin kaksinkertainen – tuhannen naisen joukossa rintasyöpään sairastuukin noin 50 naista. Jos hormonihoitoa käyttämättömät naiset käyttävät alkoholia säännöllisesti noin 2 annosta päivittäin, lisääntyy rintasyövän riski muihin hormonihoitoa käyttämättömiin naisiin verraten noin puolitoista- tai kaksinkertaiseksi. Tuhannesta alkoholia käyttävästä naisesta 40-50 sairastuu rintasyöpään kymmenen vuoden kuluessa.

Myös liikunnan vähyys, paljon “tyhjiä” hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio, tupakointi ja jotkut ammatit (esim. lentoemännän) lisäävät rintasyövän riskiä.

Toisaalta hormonikorvaushoidosta on hyvin merkittäviä terveydellisiä hyötyjä – ajoissa aloitettu hoito vähentää ainakin sepelvaltimotaudin, sydäninfarktin, 2-tyypin diabeteksen, verenpaineen ja kolesterolin nousemisen, luun haurastumisen, dementian ja paksusuolisyövän riskiä. Elämän laatua selvästi haittaavien oireiden hoitamatta jättäminen rintasyövän pelon takia on mielestäni huono valinta naisen elämän kokonaisuuden kannalta.

Hormonihoidon vastustajien puheenvuoroissa on kolme pääongelmaa.

Ensimmäinen on vaihdevuosioireiden vähättely ja tietämättömyys. Lähes kaikki tietävät että kuumat aallot ja hikoilu ovat vaihdevuosioireita. Harva lääkärikään näyttää tietävän, että erittäin tavallisia vaihdevuosioireita (tutkimusten mukaan) ovat unettomuus, ahdistuneisuus, masentuneisuus, nivel- ja lihaskivut, sydämen rytmihäiriöt, ärsyyntyneisyys, saamattomuus, äkkipissahätä, pissan karkailu ja itkuherkkyys. Nämä oireet voivat olla niin vaikeita, että nainen on itsemurhan partaalla tai ainakin selvästi työ- ja toimintakyvytön. Koska oireita ei tunnisteta vaihdevuosista johtuviksi, saa moni väärän diagnoosin, sairaslomia ja huonosti tehoavia lääkkeitä.

Toinen ongelma on hormonikorvaushoidon riskien paisuttelu. Hormonihoito lisää rintasyövän riskiä (tosin ei tutkimusten mukaan lähellekään niin paljon kuin minkä käsityksen Minna Tannerin tekstistä saa).  Rintasyöpäriski liittyy lähinnä keltarauhashormonin – ei estrogeenin – käyttöön.  Keltarauhashormonihoitoa räätälöimällä saadaan rintasyöpäriskiä pidetyksi pienempänä.  Hormonihoitoon voi liittyä myös syvän laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan riski. Nämä riskit eivät lisäänny, mikäli hormonit annostellaan ei-suun-kautta eli joko ihon kautta (geeli tai laastari) tai kohtuun (hormonikierukka).  Aivoinfarktin riskin lisääntyminen näyttää myös liittyvän suun kautta käytettyyn hormonihoitoon ja mahdollisesti naiselle luonnottomaan (raskaana olevan hevosen pissasta peräisin olevaan) hormoniin (jota Suomessa ei käytetä lainkaan). On paljon tutkimustietoa, jonka mukaan ihon kautta käytetty naiselle luonnollinen estrogeeni pikemminkin vähentää aivoinfarktin riskiä ja nopeuttaa aivoinfarktialueen vaurion parantumista.

Kolmas merkittävä ongelma on hormonihoidon terveyshyötyjen vähättely. Viimeisen kymmenen vuoden kuluessa on tullut paljon tutkimustietoa siitä, että hormonikorvaushoito vähentää sepelvaltimotaudin, sydäninfarktin, kakkostyypin diabeteksen, verenpaineen ja kolesterolin nousemisen, luun haurastumisen, dementian ja paksusuolisyövän riskiä.  Sepelvaltimotaudin ja dementian riskien väheneminen näyttää ainakin liittyvän ”ajoissa” alkaneeseen hoitoon – käytännössä noin 5-10 vuoden sisällä munasarjojen laiskistumisen jälkeen alkaneeseen.  Jos sepelvaltimoissa tai aivoissa on jo tapahtunut muutoksia, ei estrogeenihoidolla enää voi niitä parantaa.

Näiden kolmen hormonihoitokeskustelussa jatkuvasti pintaan ponnahtavan ongelman takia hyvin suuri osa naisista, jotka tarvitsisivat hormonikorvaushoitoa jäävät sitä paitsi. Mielestäni yksi tärkeä syy siihen, että tilanne on monen naisen kohdalla huono, olemme me gynekologit, jotka emme ole pitäneet asiasta tarpeeksi kovaa ääntä.  Toivon, että aloittamani keskustelu korjaa tilanteen ja naisten vaihdevuosioireet alettaisiin tunnistaa paremmin, he saisivat mahdollisimman tarkkaan räätälöityä hoitoa, joka auttaa kaikkiin estrogeenin vähentymisestä johtuviin oireisiin ja johon liittyy mahdollisimman vähän haittoja ja mahdollisimman paljon terveydellisiä hyötyjä.  Hormonikorvaushoidosta kun on – tutkimusten mukaan – huomattava hyöty elämän laadulle ja paljon enemmän terveydellisiä hyötyjä kuin haittoja.

Abu-Taha M. Rius C. Hermenegildo C. Noguera I. Cerda-Nicolas JM. Issekutz AC. Jose PJ. Cortijo J. Morcillo EJ. Sanz MJ. Menopause and ovariectomy cause a low grade of systemic inflammation that may be prevented by chronic treatment with low doses of estrogen or losartan. Journal of Immunology 2009;183:1393-402:

Stadberg E, Mattsson LA, Milsom I. The prevalence and severity of climacteric symptoms and the use of different treatment regimens in a Swedish population. Acta Obstet Gynecol Scant 1997;76:442-8.

Birge SJ. Practical strategies for the diagnosis and treatment of Alzheimer’s disease. Clin Geriatr 1999;7:56-74.

Mikkola T. Vaihdevuosien hormonihoito – miksi hyvät uutiset eivät ylitä uutiskynnystä? Duodecim 2007;123:2049-50.

Karjalainen Anna. Effect of estrogen replacementi therapy on metabolic risk factors for cardiovascular diseases in hysterectomized postmenpausal women.  Acta Universitatis Ouluensis. D no. 773. Oulu: Oulun yliopisto 2003 91 s. + liitteet. Väitöskirja.

Salpeter SR. Walsh JM. Greyber E. Salpeter EE. Brief report: Coronary heart disease events associated with hormone therapy in younger and older women. A meta-analysis. Journal of General Internal Medicine. 2006;21:363-6.

Szmuilowicz EM, Stuentel CA, Seely EW. Influence of menopause on diabetes and diabetes risk.  Nature Reviews Endocrinology 2009;5:553-8.

Pentti K, Tuppurainen M, Honkanen R, ym. Hormone therapy protects from diabetes: the Kuopio Osteoporosis Risk Factor and Prevention Study. European Journal of Endocrinology 2009;160:979-83.

Karim R, Mack WJ, Lobo RA, Hwang J, Liu C, Liu C, Sevanian A, Hodis HN. Determinants of the effect of estrogen on the progression of subclinical atherosclerosis: Estrogen in the Prevention of Atherosclerosis Trial. Menopause 2005;12;366-73.

Karim R. Hodis HN. Stanczyk FZ. Lobo RA. Mack WJ. Relationship between serum levels of sex hormones and progression of subclinical atherosclerosis in postmenopausal women.  Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism 2008;93:131-8.

Basurto L. Saucedo R. Ochoa R. Hernandez M. Zarate A. Hormone replacement therapy with transdermal estradiol lowers insulin-cortisol and lipoproteins levels in postmenopausal women. Ginecologia y Obstetricia de Mexico 2002;70:491-5.

Sumino H, Ichikawa S, Ohyama Y, Takahashi T, Saito Y, Nakamura T, Kanda T, Kurabayshi M. Effect of transdermal hormone replacement therapy on the monocyte chemoattractant protein-1 concentrations and other vascular inflammatory markers and on endothelial function in postmenopausal women. The American Journal of Cardiology 2005;96:148-53.

Carlsten H.   Immune responses and bone loss: the estrogen connection.  Immunological Reviews. 2005;208:194-206.

Yang YH. Ngo D. Jones M. Simpson E. Fritzemeier KH. Morand EF.  Endogenous estrogen regulation of inflammatory arthritis and cytokine expression in male mice, predominantly via estrogen receptor alpha.  Arthritis & Rheumatism 2010;62:1017-25.

Roman-Blas JA, Castaneda S, Largo R, Herrero-Beaumont G.  Osteoarthritis associated with estrogen deficiency. Arthritis Research & Therapy 2009;11:241.

Zandi PP, Carlson MC, Plassman BL, Welsh-Bohmer KA, Mayer LS, Steffens DC, Breitner JCS. Hormone Replacement Therapy and Incidence of Alzheimer Disease in Older Women: The Cache County Study. JAMA 2002;288:2123-9.

Phung TK, Waltoft BL, Laursen TM, Settnes A, Kessing LV, Mortensen PB, Waldemar G. Hysterectomy, oophorectomy and risk of dementia: a nationwide historical cohort study.  Dementia & Geriatric Cognitive Disorders 2010;30:43-50.

Schupf N, Winsten S, Patel B, Pang D, Ferin M, Zigman WB, Silverman W, Mayeux R. Bioavailable estradiol and age at onset of Alzheimer’s disease in postmenopausal women with Down syndrome. Neuroscience Letters 2006;406:298-302.

Rehman HU. Masson EA. Neuroendocrinology of female aging. Gender Medicine 2005;2:41-56.

Ball LJ, Birge SJ. Prevention of brain aging and dementia.  Clinics in Geriatric Medicine 2002;18:485-503.

Prihartono N, Palmer JR, Louik C, Shapiro S, Rosenberg L. A case control study of use of postmenopausal female hormone supplements in relation to the risk of large bowel cancer. Cancer Epidemiology, Biomarkers & Prevention 2000;9:443-7.

Fernandez E, La Vecchia C, Braga C, Talamini R, Negri E, Parazzini F, Franceschi S. Hormone replacement therapy and risk of colon and rectal cancer. Cancer Epidemiology, Biomarkers & Prevention 1998;7:329-33.

Jochems C, Islander U, Erlandsson M, Engdahl C, Lagerquist M, Gjertsson I, Ohlsson C, Holmdahl R, Carlsten H.  Role of endogenous and exogenous female sex hormones in arthritis and osteoporosis development in B10.Q-ncf1*/* mice with collagen-induced chronic arthritis. BMC Musculoskeletal Disorders 2010;11:284.

Richette P. Corvol M. Bardin T.  Estrogens, cartilage, and osteoarthritis. Joint, Bone, Spine: Revue du Rhumatisme 2003;70:257-62.

Olie V, Plu-Bureau G, Conard J, Horellou MH, Canonico M, Scarabin PY. Hormone therapy and recurrence of venous thromboembolism among posmenopausal women. Menopause 2011;18:288-93.

Jochems C. Islander U. Erlandsson M. Verdrengh M. Ohlsson C. Carlsten H. Osteoporosis in experimental postmenopausal polyarthritis: the relative contributions of estrogen deficiency and inflammation. Arthritis Research & Therapy 2005;7:837-43.

Naessen T, Lindmark B, Larsen HC.  Hormone therapy and postural balance in elderly women. Menopause 2007;14:1020-4.

Olie V, Canonico M, Scarabin PY. Postmenopausal hormone therapy and venous thromboembolism. Thrombosis Research 2011;127:26-9.

Canonico M, Fournier A, Carcaillon L, Olie V, Plu-Bureau G, Oger E, Mesrine S, Boutron-Ruault MC, Clavel-Chapelon F, Scarabin PY.  Postmenopausal hormone therapy and risk of idiopathic venous thromboembolism: results from the E3N cohort study.  Arteriosclerosis, Thrombosis & Vascular Biology 2010;30:340-5.

Scarabin P-Y, Oger E, Plu-Bureau G.  Differential association of oral and transdermal oestrogen-replacement therapy with venous thromboembolism risk. Lancet 2003;362:428-32.

Carlsten H.   Immune responses and bone loss: the estrogen connection.  Immunological Reviews. 2005;208:194-206.

Talamini R, Franceschi S, Dal Maso L, Negri E, Conti E, Filiberti R, Montella M, Nanni O, La Vecchia C. The influence of reproductive and hormonal factors on the risk of colon and rectal cancer in women.  European Journal of Cancer 1998;34:1070-6.

Nanda K, Bastian LA, Hasselblad V, Simel DL. Hormone replacement therapy and the risk of colorectal cancer: a meta-analysis. Obstetrics & Gynecology 1999;93:880-8.

Salzman C. Pharmacologic Treatment of Disturbed Sleep in the Elderly. Harvard Review of Psychiatry 2008;16:271-8.

Polo-Kantola P. Sleep and menopause. Women’s Health 2007;3:99-106.

Moriyama CK, Oneda B, Bernardo FR, Cardoso CG Jr, Forjaz CL, Abrahao SB, Mion D Jr, Fonseca AM, Tinucci T. A randomized, placebo-controlled trial of the effects of physical exercises and estrogen therapy on health-related quality of life in postmenopausal women.  Menopause 2008;15:613-8.

Berg G, Gottwall T, Hammar M, Lindgren R. Climacteric symptoms among women aged 60–62 in Linköping, Sweden, in 1986. Maturitas 1988;10:193-9.

Rödström K, Bengtsson C,  Lissner L, Milsom I, Sundh V, Björkelund C. A longitudinal study of the treatment of hot flushes: the population study of women in Gothenburg during a quarter of a century. Menopause 2002;9:156-61.

Schnatz PF, Nudy M, O’Sullivan DM, Ethun K, Appt SE, Clarkson TB. Identification of a mechanism for increased cardiovascular risk among individuals with low vitaminen D concentrations. Menopause 2011;18:994-1000.

Santen RJ, Allred DC, Ardoin ADF, Boyd N, Braunstein GD, Burger HG, Colditz GA, Davis SR, Gambacciani M, Gower BA, Henderson VW, Jarjour WN, Karas RH, Kleerekoper M, Lobo RA, Manson JE, Marsden J, Martin KA, Martin L, Pinkerton JV, Rubinow DR, Teede H, Thiboutot DM, Utian WH. Scientific Statement: Postmenopausal Hormone Therapy. Endocrine Reviews, June 2010, 31(3):396–406.

Lyytinen H, Pukkala E, Ylikorkala O. Breast cancer risk in postmenopausal women using estradiol-progestogen therapy. Obstet Gynecol 2009;113:65-73.

Suzuki S. Brown CM. Wise PM.  Mechanisms of neuroprotection by estrogen. Endocrine 2006;29:209-15.

Suzuki S. Brown CM. Wise PM. Neuroprotective effects of estrogens following ischemic stroke. Frontiers in Neuroendocrinology 2009;30:201-11.

Wise PM. Suzuki S. Brown CM. Estradiol: a hormone with diverse and contradictory neuroprotective actions.  Dialogues in Clinical Neuroscience 2009;11:297-303.

Reding KW, Doody DR, McTiernan A, Hsu L, Davis S, Daling JR, Porter PL, Malone KE. Age-related variation in the relationship between menopausal hormone therapy and the risk of dying from breast cancer. Breast Cancer Research & Treatment 2011;126:749-61.

Schairer C, Adami HO, Hoover R, Persson I. Cause specific mortality in women receiving hormone replacement therapy. Epidemiology 1997;8:59-65.

Willis DB, Calle EE, Miracle-MaMahill HL, Heath CW. Estrogen replacement therapy and risk of fatal breast cancer in a prospective cohort of postmenopausal women in the United States. Cancer Causes Control 1996;7:449-57.

Erkkola R.  Suomen Lääkärilehti 27-29 / 2004 (vsk 59): 2732-35.

Long CY. Liu CM. Hsu SC. Chen YH. Wu CH. Tsai EM.  A randomized comparative study of the effects of oral and topical estrogen therapy on the lower urinary tract of hysterectomized postmenopausal women. Fertility & Sterility 2006;85:155-60.

Robinson D, Cardozo L. Overactive bladder in the female patient: the role of estrogens. Current Urology Reports 2002;3:452-7.

Nelken RS, Ozel BZ, Leegant AR, Felix JC, Mishell DR Jr. Randomized trial of estradiol vaginal ring versus oral oxybutynin for the treatment of overactive bladder.   Menopause 2011;18:962-6.

Long MD, Martin CF, Galanko JA, Sandler RS. Hormone Replacement Therapy, Oral Contraceptive Use, and Distal Large Bowel Cancer: A Population-Based Case–Control Study. American Journal of Gastroenterology 2010;105:1843–50.

Rossouw JE., Prentice RL, Manson JE, et al.  Postmenopausal hormone therapy and risk of cardiovascular disease by age and years since menopause.  JAMA 2007;297:1465-77.

Mesalic L, Tupkovic E, Kendic S, Balic D. Correlation between hormonal and lipid status in women in menopause. Bosnian Journal of Basic Medical Sciences 2008;8:188-92.

Jick S, Hagberg K, Kaye J, Jick H. Postmenopausal estrogen- containing hormone therapy and the risk of breast cancer. Obstet Gynecol 2009;113:74-80.

Santen RJ, Allred DC, Ardoin SP, Archer DF, Boyd N, Braunstein GD, Burger HG, Colditz GA, Davis SR, Gambacciani M, Gower BA, Henderson VW, Jarjour WN, Karas RH, Kleerekoper M, Lobo RA, Manson JE, Marsden J, Martin KA, Martin L, Pinkerton JV, Rubinow DR, Teede H, Thiboutot DM, Utian WH. Scientific Statement: Postmenopausal Hormone Therapy. Endocrine Reviews 2010;31:396–406.

Salpeter S. Mortality Associated with Hormone Replacement Therapy in Younger and Older Women. Journal of General Internal Medicine. 2006;21:401.

Salpeter SR, Walsh JM, Greyber E, Ormiston TM, Salpeter EE. Mortality associated with hormone replacement therapy in younger and older women: a meta-analysis. Journal of General Internal Medicine 2004;19:791-804.

Studd J. Ten reasons to be happy about hormone replacement therapy: a guide for patients.  Menopause International 2010;16:44-6.

Salpeter SR, Buckley NS, Liu H, Salpeter EE. The cost-effectiveness of hormone therapy in younger and older postmenopausal women.   American Journal of Medicine 2009;122;42-52.

Salpeter SR. Cheng J. Thabane L. Buckley NS. Salpeter EE. Bayesian meta-analysis of hormone therapy and mortality in younger postmenopausal women. American Journal of Medicine 2009;122:1016-22.

Salpeter SR. Walsh JM. Ormiston TM. Greyber E. Buckley NS. Salpeter EE. Meta-analysis: effect of hormone-replacement therapy on components of the metabolic syndrome in postmenopausal women. Diabetes, Obesity & Metabolism 2006;8:538-54.

Gilliver SC. Sex steroids as inflammatory regulators.  Journal of Steroid Biochemistry & Molecular Biology 2010;120:105-15.

Wise PM, Suzuki S, Brown CM. Estradiol: a hormone with diverse and contradictory neuroprotective actions. Dialogues in Clinical Neuroscience 2009;11:297-303.

Katso Pekan uudenvuodenpuhe: http://www.youtube.com/watch?v=kl0bOYOJo28

Katso Oras Tynkkysen syyt miksi Pekkaa ei voi äänestää: http://www.orastynkkynen.fi/?p=3842

Päästöttömyys ja ympäristöystävällisyys

Uraania louhitaan valtavilla kaivoksilla. Kaivokset ovat kammottavia luonnonraiskioita. Louhinnasta tulee päästöjä ja valtavat röykkiöt radioaktiivista jätekiveä, hiekkaa ja liejua. Päästöjä tulee myös raakauraanin rikastamiseen toimittamisesta, rikastamisesta, polttoaineen kuljettamisesta käyttöpaikkaansa ja ydinjätteen kuljettamisesta välivarastoon ja lopulliseen varastoon. Kuljetusvaiheet ovat herkkiä terrorismille.

Ydinvoimalan lauhdevesillä on hyvin merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Edullisuus

Ydinvoiman hintaan ei ole laskettu mukaan ydinvoimalan alasajo- eikä purkamiskustannuksia, realistisia vakuutuskustannuksia tai vuosituhansien jätteen sijoituskustannuksia. Ydinvoiman näennäinen halpa hinta ruokkii energiantuhlausta, mitätöi säästöpyrkimyksiä ja heikentää kestävien ratkaisujen kehittämistä.

Varmuus

Vahvasti keskitetty energiatuotanto vähentää tuotantovarmuutta. Aina voi tapahtua inhimillinen erehdys tai luonnon katastrofi. Terrorismi tulee tuskin lähivuosikymmeninä tai edes –satoina vähentymään saati loppumaan. Jo pelkästään Suomessa hyvin tavalliset myrskytuhot vaikuttavat äkkiä suureen osaan sähkön jakelusta. Varmempaa on sähkön tuotanto hajautetuissa pienvoimaloissa.

Turvallisuus

Ydinvoiman tuottaminen on kaukana turvallisesta. Korkea-aktiivisen käytetyn ydinpolttoaineen välivarastointi jäähdytysaltaissa kestää vuosikymmeniä ja on hirvittävän turvatonta. Jäähdytysaltaat ovat kaikissa maailman ydinvoimaloissa aaltopeltihökkeleitä verrattuna itse ydinreaktorin lentokoneen törmäyksenkin kestäviin betoniseiniin ja maanjäristysturvaan.  Ei tarvita maanjäristystä tai tsunamia Suomessa, vaan hyvin riittää kesällä 2010 esimerkiksi Porissa koettu syöksyvirtaus tai trombi ydinvoimalan kohdalla. Korkea-aktiivinen ydinjäte syttyy palamaan ja meillä on muutamassa sekunnissa korkea-aktiivinen jäte taivaalla ja pian myös meressä.

Ydinjätteen loppusijoitus on ratkaisematta. Ei edes tiedetä, mikä aine kestäisi hapertumatta ne vuosituhannet jotka jätteen pitäisi kallionkolossaan olla.

Välttämättömyys

Emme tarvitse lisäydinvoimaa. Kolme suurta riippumatonta eurooppalaista tutkimuslaitosta on osoittanut, että koko Euroopan energian ja sähkön tarve on mahdollista tyydyttää uusiutuvilla tuotantotavoilla jo nyt tuntemillamme teknologioilla. Suomikaan ei tarvitse lisäydinvoimaa. Eduskunnan tehdessä ydinvoimapäätöstä heinäkuussa 2010 tiedossa oli, että yhden suunnitellun voimalan tuotannosta 70 prosenttia päätyy vientiin. Laskelma perustui ministeriön (vaikutusvaltaisten lobbaajien myötävaikutuksella) tekemään, myöhemmin selvästi ylimitoitetuiksi osoitettuun tarvearvioon.  Vientiin tulee siis päätymään paljon suurempi osuus – jätteet tietenkin jäävät säteilemään meille.