Alkuun kirjaa saa ostaa ainakin Uudesta Gynekologikeskuksesta hiukan kirjakaupaa pienemmällä hinnalla (26 euroa, toimiston naiset toivovat käteismaksua). Toivottavasti muutamassa viikossa kirja on myös kirjakaupoissa. Kirjassa paneudun naisten elämän laatuun, hyvinvointiin, terveyteen, vaivoihin, iloihin, uneen, kipuihin, energiaan, sairauslomiin, ennenaikaisiin eläkkeisiin, lääkityksiin ja tauteihin. Keskustellaan!

Televisiosta tuli riemastuttava tanskalainen elokuva Ninnin päiväkirjat (Nynne, 2005) tiistaina 3.8.10.  Elokuva käsitteli kevyellä kädellä muun muassa parisuhteen kaipuuta, yksinäisyyttä, äidin ja aikuisen pojan suhdetta, miniäehdokkuutta, työtoveruutta, ystävyyttä, shoppailu-, peli- ja alkoholiriippuvuutta, kipeää eroa rakastetusta, mustasukkaisuutta, vammaisuutta ja seksuaalisuuden monimuotoisuutta.

Elokuvaa katsoessa minua häiritsi päähenkilön jatkuva tupakointi.  Ninni tupakoi työpaikallaan, ravintolassa, omassa kodissaan, kylässä, kahvilassa, kadulla, kaupoissa.  Kertaakaan kukaan elokuvan tupakoitsijoista ei kysynyt seurueeltaan, häiritseekö tupakointi.  Näin epäilemättä Tanskassa vuonna 2005 ja muita Pohjoismaita enemmän vielä vuonna 2010kin.

En ole missään nähnyt niin paljon tupakoinnin vaurioittamia naisia kuin Tanskassa;  ihon ryppyisyyttä, harmautta ja keltaisuutta, tupakan vaikutusta ääneen, keltaisia hampaita ja sormia, kasaan painuneita ja kumaraisia naisia.  Käytännön terveysvaikutuksista minulla ei ole kokemusta, en ole tehnyt lääkärin työtäni Tanskassa.

Tupakointi aiheuttaa paljon ongelmia, jotka eivät ole leikin tai pelkän ulkonäön asia.  Esimerkiksi tupakointi lisää merkittävästi lapsettomuutta.  Tanskassa jo noin 5-7 vuotta sitten 6-7 prosenttia vauvoista sai alkunsa koeputkihedelmöityksellä ja aika raskausyrityksen käynnistämisestä raskauteen oli muutaman vuosikymmenen kuluessa selvästi  pidentynyt.  Samaan aikaan Suomessa lapsettomuushoidoilla pantiin alulle pari prosenttia vauvoista.   Tupakointi vaikuttaa haitallisesti niin naisen kuin miehen hedelmällisyyteen.  Laajasti tutkituista spermoista tanskalaisten on ollut jo vuosikymmeniä huonoimpia.

Tupakointi lisää selvästi naisen riskiä saada kohdunkaulan syöpä papillomavirustulehduksen seurauksena.

Tanskassa on vasta elokuusta 2007 alkaen ollut jonkinlainen yleisten tilojen tupakointia rajoittava lainsäädäntö.  Edelleenkin lainsäädännössä on monta muissa Pohjoismaissa täysin mahdotonta porsaanreikää.  Onkohan oikeasti niin, että kuninkaallisilla ei juurikaan ole poliittista – esimerkiksi terveyspoliittista – valtaa?  On vaikea keksiä kuninkaallisen perheen ketjutupakoimista todennäköisempiä syitä sille, että Tanskan lainsäädäntö on vasta nyt saatu jonkinlaiseen terveyttä edistävään, tupakoimattomuuteen kannustavaan ja tupakoimattomia huomioivaan malliin.   Minkähänlainen tupakkalainsäädäntö olisi Ruotsissa, jos Silvia, Victoria ja Daniel olisivat ketjupolttajia?  Surullista on, että mahdollisesti ja jopa todennäköisesti tuhannet ihmiset suhtautuvat tupakoinnin terveysriskeihin ja tupakoimattomien elämänlaadun huonontumiseen kevyesti ja epärealistisesti kuninkaallisten esimerkkiin tukeutuen.

Tanskan kuningatar Margareeta II (muuten, Margareeta I on hallinnut Tanskaa 1300- ja 1400-lukujen vaihteessa!) täytti 70 vuotta huhtikuussa 2010.  Koko Euroopan päällä oli juhlaviikon aikana tuhkapilvi…  Ylimielisistä ja muista piittaamattomista tupakoitsijoista ilmeisesti Tanskan kuninkaalliset ovat surullisen äärimmäisiä esimerkkejä.  Kun Scandinavian Airlines System SAS muuttui (vihdoin! miksiköhän tämän lentoyhtiön kohdalla jouduttiin odottamaan epätavallisen kauan…) kokonaan savuttomaksi, Tanskan kuningatar Margareeta sytytti matkan kunniaksi savukkeen.  Kun hänelle huomautettiin, että tupakointi on SAS:n lennoilla kiellettyä, hän ylimielisesti pyyhkäisi kiellon syrjään, koska ”hänhän on kuningatar”.

Vuonna 2008 kuninkaallisissa häissä (avioon astuivat prinssi Joachim ja uusi prinsessa Marie) työtään tekevät tarjoilijat osoittivat mieltään työnseisauksella kesken juhlien.  Tarjoilijat vaativat, että lakia noudatetaan eikä heidän työpaikallaan tupakoida.  Sulhanen Joachim, morsian Marie sekä sulhasen molemmat vanhemmat ovat ketjupolttajia samoin kuin epäilemättä suuri osa juhlaväestäkin.  Työntekijöiden oikeutettu vaatimus tupakoimisesta ulkona kaikui kuninkaallisten ylimielisellä esimerkillä kuuroille korville.  Tästä tapahtumasta sentään Tanskassa nousi melkomoinen älämölö.

Tupakointi ei ole ainoastaan tehokkaan koukuttavaa, sietämättömän vaarallista ja käsittämättömän typerän näköistä.  Se myös haisee.  Olen sellainen nirppanokka, että kesän kauneimpina aurinkopäivinäkin luen kantakapakassani Paapassa työpäivän jälkeen lehden sisätiloissa.  Minua häiritsee oikeasti niin paljon ällöttävä tupakansavu terassilla.  Olisipa terasseillakin erikseen tupakoimattomien puoli!

Siispä toinen syy, miksi en liity Tanska-Fan-Clubiin on maan takapajuinen tupakoitsijoita suojeleva käytäntö sekä tupakkapolitiikka.  Suru, koska Tanskassa on mädän lisäksi todella paljon hyvää!

Vammalan aluesairaalassa ei ole ympärivuorokautista hätäsektiovalmiutta, koska päivystävä synnytyslääkäri ja nukutuslääkäri voivat olla kymmenien kilometrien päässä. Vammalan aluesairaalassa ei myöskään ole lastenlääkäriä eikä mahdollisuutta vastasyntyneen tehohoitoon. Mutta Vammalan aluesairaalalla on YK:n myöntämä vauvamyönteisen hoidon sertifikaatti, mahdollisuus niin lääkkeelliseen kuin lääkkeettömään kivun hoitoon, mahdollisuus synnyttäjän niin halutessa useamman tukihenkilön mukana oloon synnytyksessä, kunnollinen imetystuki ja asiantuntija-apu imettämisen ongelmissa sekä mahdollisuus äidin kiireettömään toipumiseen ja koko perheen oleiluun synnyttäneiden osastolla synnytyksen jälkeen.

Tampereen Yliopistollisessa Sairaalassa on jatkuva hätäsektiovalmius, jatkuvasti saatavilla oleva lastenlääkäri ja vastasyntyneen tehohoito. Tampereen Yliopistollisessa Sairaalassa käytetään synnytyskivun hoitoon käytännössä pelkästään lääkkeitä (jotka lisäävät repeämien, toimenpiteiden ja vastasyntyneen hapen puutteen riskiä), siellä on mahdollisuus ainoastaan yhden tukihenkilön mukana oloon synnytyksessä, synnytykset hoidetaan niin sanotusti lyhytjälkihoitoisesti, jolloin imetyksen tukeminen sekä vastasyntyneen seuranta jäävät puutteellisiksi. Yliopistollisen Sairaalan tilat on rakennettu noin 3500 synnytystä varten, kun nyt siellä on reilut 5000 synnytystä vuodessa. Ahtaus ja kiire värittävät synnytyksiä ja niistä toipumista.

”Asiantuntijat” pitävät synnytyksiä Vammalassa vaarallisina. Asiantuntijoina on kuultu tehohoidon asiantuntijoita, ei lainkaan esimerkiksi varhaisen vuorovaikutuksen asiantuntijoita. Synnytyskokemus ja imetystuki ovat tavattoman tärkeitä jokaiselle äidille ja lapselle. Positiivinen synnytyskokemus lisää imettämistä ja muuta huolenpitoa lapsesta ja vähentää synnytyksen jälkeistä masennusta. Tehohoitoon panostamisen hinnalla olemme menettämässä jotain jokaiselle vastasyntyneelle välttämätöntä.

Kuka on vastuussa? Pirkanmaan Sairaanhoitopiirin viranhaltijat eivät näytä tekevän tai tehneen vuosien tai vuosikymmenten aikana asialle mitään. Myös me luottamushenkilöt olemme olleet käsittämättömän hiljaa, kuin vetelät housuissa. Yliopistollisen Sairaalan yhteyteen suunnitellaan ja aletaan rakentaa Naisten ja Lasten Sairaalaa, mihin saadaan tarpeeksi tilaa kaikille pirkanmaalaisille synnyttäjille. Sairaala valmistunee aikaisintaan vuonna 2016. Vielä ainakin 5-6 vuoden ajan tilanne on väistämättä se, että noin joka kymmenes synnytys Pirkanmaalla hoidetaan Vammalan aluesairaalassa, jossa Erkki Lehtomäen sanoin: ”riskeerataan synnyttävien äitien ja vastasyntyneiden lasten terveyttä, jopa henkeä”.

Vammalan aluesairaalaan ei tarvita paljon lisäresursseja, jotta siellä voidaan hoitaa 1000-1200 synnytystä vuodessa. Näitä resursseja on jatkuva valmius hätäsektioon ja vastasyntyneen elvytykseen. Lausuntokierroksella olevan terveydenhoitolain uudistuksen yhtenä painopisteenä on ihmisten oikeus valita hoitopaikkansa. Pienellä lisäresurssoinnilla Vammalan aluesairaalan harvinaislaatuinen erikoisosaaminen saataisiin turvallisesti pirkanmaalaisten, suomalaisten tai lähimaidenkin synnyttäjien käyttöön. Ylläpitämällä ja kehittämällä Vammalan erityisosaamista siitä voi tulla harvinaisen hyvän ja turvallisen hoidon paikka synnyttäjille, tulolähde sairaanhoitopiirille ja Sastamalan yrittäjille ja palveluiden tuottajille leivän tuoja.

Maija Kajan, gynekologi, synnytyslääkäri, Pirkanmaan Sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen (vihr)

Päätöksenteko on yhteistyötä.  Uskon naiivisti, että merkittävä – ehkä jopa suurin – osa poliitikoista on ainakin alun perin lähtenyt mukaan politiikkaan saadakseen aikaan hyvää.  Varmasti moni on myös mukana ajaakseen omiensa (samoin ajattelevien tai samaan ryhmään kuuluvien) etuja välittämättä oikeudenmukaisuudesta tai tasapuolisuudesta.  Kullakin poliittisella ryhmittymällä on itselleen tärkeitä päämääriä, joiden eteen tehdään työtä ja joiden tavoittelemiseksi joudutaan monessa muussa asiassa äänestämään “väärin”, omien tavoitteiden vastaisesti. Tämä on monelle poliitikolle raskasta ja turhauttavaa, mutta nähdäkseni ainoa tapa nykyisessä järjestelmässä saada myös itselleen tärkeitä parannuksia aikaiseksi.

Matti Litukka kirjoittaa Aamulehden Ylänurkan kolumnissaan “Demokratian kuravelliä” (14.8.09):  “On erilaisia syitä menestyä vaaleissa. Sellaisia ovat esimerkiksi vilkas yksityiselämä, rohkeat asuvalinnat tai suloinen ulkomuoto.  Tärkeintä on kuitenkin näkyvyys.  Sitä saa rahalla.”  Mistä saa rahaa?  Nykyisin ainakin yrityksiltä, ammattiyhdistysliikkeeltä, ammattijärjestöiltä, varakkailta yksityisiltä, valtion yhtiöiltä.  Keitä nämä tahot tukevat?  Heitä, joiden ajatusmaailma on jo valmiiksi niiden pyrkimyksille myönteinen. Turha Kehittyvien Maakuntien Suomen tai Toivo Sukarin on tukea yksityisautoiluun perustuvaan kaupankäyntiin ja suuriin kaupunkien ulkopuolelle rakennettaviin kauppakeskuksiin kriittisesti suhtautuvia, kun tuettavana on näyttäviä, valmiiksi kauppakeskuksiin positiivisesti suhtautuvia ilmiselvää ministeriainesta olevia ehdokkaita.  Ehdokkaan ei tarvitse missään tilanteessa “kääntää takkiaan”, muuttaa mieltään tai jäävätä itseään saamansa tuen takia, koska tuki tulee hänellä jo valmiiksi olevien mielipiteiden takia.  Tämä ääniharava vetää mukanaan liudan samaa ajatusmaailmaa edustavia ehdokkaita päättäjiksi.  Niinpä Sukari voi kehua tuntevansa monia merkittävässä asemassa olevia poliitikkoja.  Ainoa mitä tämä tuki vääristää, on valittujen edustajien kirjo – sukarien tuttuja on enemmän kuin köyhien tuttuja.  Osa ihmisistä ei välitä äänestää – kuka mistäkin syystä, mutta varmasti merkittävä osa siksi, että näkee koko tämän farssin mädännäisyyden. Ne, jotka äänestävät, lankeavat näkyvään ehdokkaaseen, joka voikin olla omien tarkoitusperiensä ajamiseen yrityksen, liikkeen, ammattiryhmän tai yhdistyksen valjastama aasi.

Nyt kun vaalitukien takia valtasuhteet näyttävät määräytyvän aivan muun, kuin “aidon” demokratian eli edustuksellisen kansanvallan mukaan, on mielestäni jopa poliittisen yhteistyön pohja esimerkiksi Tampereen kaupunginvaltuustossa murentunut.  Miksi äänestää mielestään “väärin” saadakseen myöhemmin jonkun oman tavoitteensa läpi, kun vallassa olevien puolueiden ja edustajien valtuutus on ties kenen ostama?

Mikä avuksi?  Uudet vaalitko?  Koko eduskunta uusiksi, valtuustoko uusiksi? Jos yritysten ja yksityisten tuki ehdokkaille kielletään, on ainoa minulle mieleen tuleva tukimahdollisuus puoluetuki.  Millä perusteella tätä tukea jaetaan?  Ilmeisesti puolueiden koon mukaan.  Mutta näinhän me ainoastaan sementoimme vuosikymmenien vääryyksien ja kierouksien tuottamaa suuruusjärjestystä.  Jos taas yksityiset ja yritykset saavat jakaa vaalitukea, saavat rikkaiden suosikit ja valmiiksi ajatusmaailmansa esimerkiksi jonkun ammattiryhmän etujen ajamiseen tai suuria kauppakeskuksia ja yrityksiä myötääviksi muokanneet edelleen äänivyöryn. Oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta työtä tekevät tulevat näissä järjestelmissä aina olemaan vähemmistössä.

Onko ihme, että köyhyyttä ei saada Suomesta loppumaan?  Yhteiskuntamme menee päin persettä meidän ilman todellista valtuutusta häärivien poliitikkojen innokkaalla työntötuella.  Seis maailma – tahdon ulos!

Maija Kajan, kaupunginvaltuutettu (vihr) Tampere

Olen ollut mukana kunnallispolitiikassa vasta reilut 4 vuotta.  Saman ajan olen seurannut aiempaa tiiviimmin myös valtakunnan politiikkaa ja lainsäädäntötyötä.  Yhä kasvavalla ällistyksellä olen kuunnellut ja katsellut sitä kevyttä pinnallisuutta ja lähes pohjatonta epäanalyyttisyyttä millä monia merkittäviä ja jopa perustavaa laatuja olevia kuntalaisia tai kansalaisia koskevia suunnitelmia, lakiesityksiä, päätöksiä ja lakejakin tehdään. Viimeksi näihin synkkiin mietelmiin on ajanut lakiesitys sosiaali- ja terveydenhuollon palveluseteleistä.  Aamulehden Mielipide-palstan lukijatkin ovat lukeneet monia kirjoituksia asiasta.  Minua on hämmästyttänyt se varmuus, millä poliitikot ovat kirjoittaneet lakiesityksestä, jonka vaikutuksia esimerkiksi terveydenhuollon kustannuksiin ja rahoitusrakenteisiin, yksityisen ja julkisen terveydenhuollon suhteisiin, syrjäseutujen palveluiden turvaamiseen, palveluista perittäviin maksuihin, kansalaisten samanarvoisuuteen palveluiden käyttäjinä tai terveydenhuollon rahoitusrakenteisiin ei ole lainkaan analysoitu.

Aamulehden kirjoittajat ratsastavat mielikuviin, unelmiin, pelkoihin ja toiveisiin perustuvilla vaaleanpunaisilla, purppuraisilla tai mustanpuhuvilla pilvihevosilla.  Heikki A. Ollilan (kok) vaaleanpunainen pilvihevonen kantaa ilosanomaa niin kuntien kuin käyttäjien kannalta myönteisestä uudistuksesta, kuntien lisääntyneestä kustannustehokkuudesta ja monipuolisemmista palveluista (Al 27.3.09).  Saara Karhun (sd) epäilyn pilvihevonen perustuu julkisen terveydenhuollon rapautumiseen ja kansalaisten terveyserojen kasvamiseen (Al 7.4.09). Arto Satonen (kok) ja Harri Airaksinen (kok) ratsastavat olettamuksella palvelusetelien kustannustehokkuudesta ja iloitsevat kansalaisten osallistumisesta terveyskulujensa maksamiseen (Al 8.4.09).  Kimmo Sasin (kok) unelmien mukaan palveluiden saanti monipuolistuu, kysyntähuippuja tasoitetaan ja verorasitukseen kohdistuvaa painetta lasketaan (Al 11.4.09).

Peruspalveluministeri Paula Risikko (kok) on Mediuutisten blogissaan 17.3.09 arvellut että palvelusetelin käyttöönotto ei heikennä syrjäseutujen ja harvaan asuttujen alueiden palveluita.  Suomen Lääkäriliitto kannattaa hallituksen lakiesitystä ja arvelee palvelusetelin edistävän terveydenhuollon toimijoiden yhteistyötä.

Kaikki nämä mielipiteet ja kirjoitukset perustuvat mielikuviin, toiveisiin, unelmiin tai pelkoihin.  Minkäänlaista selvitystä saati perusteellista analyysiä palvelusetelilain vaikutuksista ei ole ilmeisesti olemassa ? jos on, se on visusti piilotettu ja vaiettu.

Ehkä on mahdollista, että kaikki se hyvä (kustannustehokkuus, monipuolisemmat palvelut, pienyrittäjyyden lisääntyminen, kasvanut terveyspalveluiden rahoituspohja, verorasituksen pieneneminen, toimijoiden parantunut yhteistyö), mitä palveluseteliä kannattavat poliitikot maalailevat, tulee tapahtumaan.  On ainakin yhtä mahdollista, että vastustajien pelot toteutuvat (palveluiden tuottajat ja asiantuntijat siirtyvät joukoittain yksityiselle puolelle, syrjäseutujen palvelut rapautuvat entisestään, kansalaiset eriarvoistuvat, kulut kasvavat, julkinen terveydenhuolto romahtaa).  On hyvin todennäköistä, että tapahtuu myös paljon sellaista, mitä lain laatijat ja säätäjät eivät tule ajatelleeksi.

Kaikilla päätöksillä - laeillakin - on niin helposti ennustettavia kuin vaikeasti ennustettavia vaikutuksia; niin niitä vaikutuksia, joita toivomme kuin ei-toivottuja vaikutuksia.  Näiden analysoiminen ennen päätöksen tekemistä tai lain säätämistä olisi mielestäni välttämätöntä.  Nykypolitiikassa vaikutusanalyysejä ei tehdä.  Tällaiseen analyysityöhön on viime vuosikymmeninä kehitelty toimivia työkaluja, niitä ei vain näytetä ennättävän, ymmärrettävän tai haluttavan käyttää.  Miksiköhän?

Viiden viime vuoden aikana olen hitaasti ja kammottavasti herännyt näkemään miten hyllyvällä maaperällä - suolla kerrassaan - on monien merkittävien ja jopa perustavaa laatua olevien suunnitelmien, kunnallisten päätösten ja lakiesitysten teko.  Kun mielikuvilla on maalailtu tarpeeksi lumoavia unelmien pilviä, ovat päättäjämme ja lainsäätäjämme valmiita ottamaan nenästä kiinni ja hyppäämään - palveluiden, järjestelmän, meidän kustannuksellamme.  Ehkä vaikutukset tullaan muutaman kymmenen vuoden kuluessa näkemään, jos niitä kukaan sattuu sittenkään tutkimaan ja laskemaan?  Riittääkö tämä meille?  Tällaistako päätöksentekoa haluamme?

(Kirjoitus on julkaistu Aamulehden Mielipide-palstalla huhtikuussa 2009)

Tilaajapäällikkö Erkki Lehtomäki kirjoittaa vastauksessaan mm: ”Palveluiden kehittämisen keskeisin tavoite on kuitenkin äidin ja vastasyntyneen terveyden turvaaminen. Tästä lähtökohdasta tarkasteltuna synnytystoiminta tulee toteuttaa olosuhteissa, joissa on valmius odottamattomien äkillisten synnytyskomplikaatioiden ja vastasyntyneen elvytystarpeen asiantuntevaan ja viiveettömään hoitamiseen.” Odottamattomien synnytyskomplikaatioiden ja vastasyntyneen elvytyksen hoitaminen on tärkeää, mutta on vielä tärkeämpää estää komplikaatioiden ja elvytyksen tarpeen synty. Tällä hetkellä tilanne on TaYS:ssa päinvastainen, monilla siellä tehtävillä toimilla ja olosuhteilla komplikaatioiden ja elvytyksen tarve lisääntyy. Näitä ovat esimerkiksi sairaalan antaman synnytysvalmennuksen puuttuminen, synnyttäjän tukihenkilöiden määrän rajoittaminen, synnytysten lääkkeellinen nopeuttaminen, lääkkeelliset kivunhoitomenetelmät (joille ei anneta vaihtoehdoksi tehokasta lääkkeetöntä vaihtoehtoa), rajoitettu liikkuminen ja ponnistusasennon valinta, MRSA:n ja muiden sairaalainfektioiden runsaus, ahtaus ja henkilökunnan sietämätön kiire.

Menetämme paljon, jos keskitymme ainoastaan äidin ja vastasyntyneen välittömään turvallisuuteen. äidin ja vastasyntyneen – ja koko perheen – terveyteen kuuluu paljon muutakin. Varhaisella vuorovaikutuksella on suuri merkitys lapsen tunteiden ja elämän hallinnan kehittymiselle.  Syntymä ja vastasyntyneisyyskausi ovat tärkeitä varhaisen vuorovaikutuksen kannalta.  Tukemalla raskaana olevaa ja synnyttävää naista voidaan vaikuttaa syntyvän lapsen koko elämään.  Synnytyskokemus voi vahvistaa naisen luottamusta itseensä ja omiin voimavaroihinsa myös äitinä.  Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että esimerkiksi koulutetun tukihenkilön läsnäolo synnytyksessä lisää imettämistä, kiintymystä ja huolenpitoa lapsesta ja vähentää synnytyksen jälkeistä masennusta. Käynnistetystä tai vauhditetusta synnytyksestä ahtaissa tiloissa pelon ja kiireen keskellä voi seurauksena komplikaatioiden lisäksi olla hyvän varhaisen vuorovaikutuksen mahdollisuuden hukkaaminen. Hyvä varhainen vuorovaikutus vähentää syrjäytymisen riskiä.

Kun raskaus on sujunut normaalisti, synnytys on täysiaikainen eikä raskauden seurannassa ole todettu uhkaa normaalille synnytykselle, on äkillisen komplikaation ilmaantumisen todennäköisyys erittäin pieni. Monet perheet toivoisivat valinnanvaraa ja -vapautta synnytyspaikan suhteen. Mielestäni on tilaaja-tuottaja-mallin logiikan vastaista että yksi tuottaja (TaYS) määrittelee kenen tuotantoa tilaaja saa tilata. Voisi kuvitella että hyvin toimivassa tilaaja-tuottaja-mallissa myös palveluiden käyttäjien toiveilla tuotannon laadusta olisi merkitystä.

Erkki Lehtomäen vastauksessa aloitteeseeni on yksi mielestäni vekkuli lause: ”Toiminnasta ei ole tilaajan suuntaan tullut valituksia.” Tilaajapäällikkö pitää osoitettuna, että tamperelaiset synnyttäjät ja perheet ovat tyytyväisiä TaYS:n antamaan hoitoon, koska toiminnasta ei ole tullut valituksia tilaajalle. Toivoisinkin, että ne naiset ja perheet, joilla on valitettavaa synnytyksen tai sen jälkeisen ajan hoidosta TaYS:ssa tai Vammalassa, tarttuisivat kynään ja kertoisivat kokemuksistaan. Myös positiivisista kokemuksista – niin TaYS:ssa kuin Vammalassa – olisi hyvä kuulla. Myös näihin kokemuksiin perustuen Tampereen kaupunginvaltuusto päättää lähiviikkoina tamperelaisten perheiden oikeudesta valita synnytyspaikkansa.

- tekee hyvää niin naiselle kuin miehelle

Lantion pohjan kudosten ja lihasten kunnolla on merkitystä ainakin virtsan pidätyskyvyn kannalta, todennäköisesti myös seksuaalisen nautinnon ja miehillä ennenaikaisen siemensyöksyn hallitsemisen ja erektiokulman kannalta. Treenaamattomat lihakset rapistuvat, niinpä lihaksia on hyvä treenata säännöllisesti – niin naisten kuin miestenkin. Lihakset voivat olla huonossa kunnossa, vaikka nainen ei olisi koskaan ollut raskaana tai olisi synnyttänyt ainoastaan keisarileikkauksella. Naisilla seksuaaliseen laukeamiseen liittyvät lihasten supistelut ovat oivaa harjoitusta, mutta usein toistuvanakin monelle riittämättömiä. Mielikuvat helpottavat harjoittelua. Niinpä annan mielikuvaharjoitusohjeet.

1. Naru

Oikeastaan tämän harjoituksen nimi pitäisi olla kieli, mutta niin monelle kieli on lähinnä se, mikä on suussa, joten harjoituksen nimeksi olen valinnut narun. Tämä naru on kuin narubasson kieli, jota aletaan soittaa lantion pohjan lihaksilla. Harjoituksessa kuvitellaan, että peräaukosta napaan alavartalon läpi on jännitetty narubasson kieli. Peräaukon ympärillä lantion pohjassa olevilla lihaksilla soitetaan tuota soitinta. Lantion pohjan lihaksilla nostetaan lantion pohjaa kohti napaa ja narubassosta kuuluu bong-bong-bong. Yleensä jokainen löytää oman yksilöllisen soittotahtinsa; jollakin bongotus on nopeampaa, jollakin hitaampaa. Tätä voi hyvin tehdä myös esimerkiksi tahdissa musiikkia kuunnellessa. Soitetaan 15 bongotusta kerralla.  Jos vieressä istuva näkee harjoittelun harjoittelijan ylös-alas liikkumisesta, ovat käytössä todennäköisesti väärät lihakset eli pakara- tai reisilihakset aivan lantion pohjan lihasten sijasta.

2. Kreikka

Tässä harjoituksessa kuvittelemme istuvamme Kreikassa rauhallisessa, yksityisessä lahden poukamassa. Istumme kirkkaassa, puhtaassa, lämpimässä vedessä, joka ulottuu noin nänneihin asti. Linnut laulavat ja aurinko paistaa. Olemme onttoja sisältä. Alamme huuhtoa sisätilaamme vedellä, jota imemme peräaukon, virtsaputken ja naiset emättimenkin kautta. Hiljakseen imemme vettä ylemmäs ja ylemmäs kunnes vettä on noin napaan asti. Tämän jälkeen yritämme päästää veden hitaasti ja hallitusti takaisin. Kaksi kunnollista huuhtomiskertaa riittää kerrallaan.

3. Appelsiini

Tämä on mielikuvaharjoituksistani mielestäni hauskin ja vaikein. Mennään kauppaan ja ostetaan mehevä appelsiini. Kuoritaan appelsiini ja otetaan siitä yksi mehevä viipale ja työnnetään emättimeen (MIELIKUVISSA..!). Emättimen seinämän lihaksilla aletaan pureskella ja imeskellä viipaletta. Kun se on pureskeltu ja imeskelty tyhjäksi, se nielaistaan ylöspäin. Yhden viipaleen ”syöminen” kerralla riittää. Mikäli näiden lihasten löytäminen on hankalaa, kannattaa kokeilla makuulla ollessa työntää sormi emättimeen ja yrittää ”pureskella” ja ”imeskellä” sormea, jolloin tuntee tapahtuuko mitään. Pidin luentoa kerran yökerhossa monisatapäiselle nörttijoukolle, joissa oli vain muutama nainen. Mietiskelin siellä ääneen, että mikä olisi miehille sopiva imeskeltävä ja pureskeltava virtsaputken ympärillä oleville pikkulihaksille. Eräs nörteistä tuli luennon jälkeen ehdottamaan, että mielikuvaksi sopii Snöret lakritsanaru..

Harjoituksia voi tehdä niin seisten, istuen kuin maatenkin. Jokaista harjoitusta kannattaa jokaisen – niin naisen kuin miehen iästä riippumatta – tehdä 1-2 kertaa päivässä. Jokainen harjoituskerta olisi hyvä aloittaa levänneillä lihaksilla ja tehdä ainoastaan yhtä harjoitusta kerrallaan. Kannattaa miettiä omasta arkipäivästään asioita, joihin harjoitukset liittää. Esimerkiksi, jos tekee asiakaspalvelutyötä, voi narua soittaa aina kun tulee partainen miesasiakas. Tai narua voi soittaa aina kun radiosta tulee tango tai kun odottelee punaisissa valoissa. Bussissa kotiin matkatessa voi kuvitella itsensä Kreikkaan. Illalla televisiota katsellessa ohjelman vaihtuessa tai mainostauon aikana voi syödä kuvitteellisen appelsiinin viipaleen tai imeskellä lakritsanarua. Vaikutukset alkavat tuntua ja näkyä ainakin muutamassa kuukaudessa. Iloa harjoitteluun!

Sairaalainfektio on hoitoon liittyvä infektio, joka lisää hurjasti  hoidon kustannuksia, sairastavuutta ja kuolleisuutta.  Mitä enemmän keskuudessamme on ihmisiä, joilla on esimerkiksi MRSA (metisilliinille resistentti Staphylococcus Aureus), sitä suuremmassa riskissä on meistä jokainen mikäli joudumme sairaalahoitoon.

Kuka tahansa – lapsi, aikuinen tai vanhus – voi sairaalaan jouduttuaan saada esimerkiksi haavainfektion, johon tavalliset antibiootit tehoavat huonosti tai eivät ollenkaan.  Nämä infektiot voivat aiheuttaa verenmyrkytyksen tai keuhkokuumeen, jolloin esimerkiksi sairaalaan ”terveenä” polvileikkaukseen tullut henkilö kuolee.  Viime vuoden aikana MRSA-infektion on laskettu maksaneen Tampereen Yliopistolliselle Sairaalalle 2,5 miljoonaa euroa suorina kuluina.  Epäsuoria kuluja on moninkertainen määrä.  Toinen tänä vuonna selvästi lisääntynyt sairaalainfektio on bakteeri Clostridium difficile, joka aiheuttaa pahaa ja hengenvaarallista ripulia.

Pirkanmaa on ollut vuodesta 2001 alkaen Suomen häpeäpilkku MRSA-tilastoissa.  Vuonna 2004 todettiin 20 uutta MRSA-tapausta ja aloitettiin tehotoimet tilanteen parantamiseksi.  Toimet olivat kuitenkin liian vähäisiä tai liian lyhytaikaisia, koska tilanne on sen jälkeen edelleen pahentunut.  Tänä vuonna on todettu jo 50 uutta MRSA-tapausta, kun koko viime vuoden aikana niitä oli 46!  Vertaapa näitä lukuja tuohon vuoden 2004 katastrofaaliseen kahteenkymmeneen.

Tutkimusten mukaan tärkeimmät toimet, joilla MRSA ja muut sairaalainfektiot voidaan saada kuriin on henkilökunnan määrän lisääminen, kohortointi (kaikkien infektoituneiden, myös kantajien, eristäminen omiin huoneisiinsa tai omille osastoille, joilla on oma henkilökuntansa) ja käsihygienian ja muun hygienian tehostaminen.  Nämä toimet ovat kalliita, mutta kaikkien terveystaloustieteellisten tutkimusten mukaan MRSA-infektioiden estäminen – kalliillakin toimenpiteillä – tulee halvemmaksi kuin jatkuva MRSA-infektion leviäminen.  Tarvitaanko todellakin tavalliseen ”rutiininomaiseen” leikkaukseen tulevan lapsen tai työikäisen aikuisen kuolema ennen kuin Tampereella ja TaYS:ssa aletaan toden teolla tehdä välttämättä tarvittavia toimia?

Synnyttäjät kapinaan!

Tampereen Yliopistollisessa Sairaalassa TaYS:ssa on synnyttäjillä ahdasta. Tilat ovat vuodelta 1962, jolloin synnytyksiä oli vuodessa noin 3500. Tänä vuonna (2008) synnytyksiä tulee olemaan selvästi yli 5000, enemmän kuin koskaan.

Synnyttäjät odottelevat puutteellisessa seurannassa synnytysvastaanotolla synnytystupaan pääsyä ja toipuvat synnytyksestä käytävä- tai muilla ylipaikoilla. Henkilökunta on kiireistä. ”Synnytyssalissa soivat koko ajan kellot ja hoitajat ramppasivat tarkistamassa, onko ihmisillä kaikki hyvin” kertoi omasta kokemuksestaan Soile Pellinen Aamulehdessä 28.7.08. Sairaalassa synnyttäjä voi tavata synnytyksen aikana 10-15 itselleen uutta ihmistä ja olla kuitenkin suurimman osan ajasta yksin. Tilat ovat ahtaat ja henkilökunta lujilla niin äitiyspoliklinikalla, synnytysvastaanotolla, synnyttämättömien osastolla, synnytyssaleissa kuin synnyttäneidenkin osastolla.

Potilasvakuutuskeskus julkaisi vuonna 2007 analyysin Suomessa vuosina 1987-2002 korvatuista vastasyntyneiden asfyksiatapauksista, eli hapen puutteesta. Näistä lapsista 97% kuoli tai sai pysyvän vamman. Analyysin mukaan hapenpuutteen riskisuhde oli TaYS:ssa koko maan aineistoon nähden kaksinkertainen. Korvattuja synnytysvahinkoja oli vuosina 1987-2002 TaYS:ssa 2,6 10000 synnytystä kohti kun Helsingin Yliopistollisessa Sairaalassa HYKS:ssä niitä oli 0,5 10000 synnytystä kohti. Näiden analysoitujen vuosien jälkeen ahtaus on TaYS:n synnytysyksikössä pahentunut. Ahtaudesta johtuen synnytyksiä käynnistetään ja nopeutetaan lääkityksellä ilman kunnollista lääketieteellistä syytä. Nämä lisäävät hapen puutteen riskiä. Myös synnytykseen liittyvien toimenpiteiden (imukuppi- ja pihtisynnytys, keisarinleikkaus) ja repeämien riski lisääntyy. Pelko lisää kipua ja kipulääkkeiden käyttöä, jotka puolestaan lisäävät niin toimenpiteiden kuin lapsen hapenpuutteen riskiä.

Jo vuonna 1998 julkaistussa suomalaistutkimuksessa 6% naisista toivoi kotisynnytystä ja ainoastaan 66% niin naisista kuin miehistä halusi “perinteistä” sairaalasynnytystä. Arvelen, että kotisynnytystä haluavien määrä on TaYS:n pahentuneen ahtauden ja huonojen hoitotulosten johdosta lisääntynyt 10 viime vuoden aikana.

Varhaisella vuorovaikutuksella on suuri merkitys lapsen tunteiden ja elämän hallinnan kehittymiselle.  Syntymä ja vastasyntyneisyyskausi ovat tärkeitä varhaisen vuorovaikutuksen kannalta.  Tukemalla raskaana olevaa ja synnyttävää naista voidaan vaikuttaa syntyvän lapsen koko elämään.  Synnytyskokemus voi vahvistaa naisen luottamusta itseensä ja omiin voimavaroihinsa myös äitinä.  Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että koulutetun tukihenkilön läsnäolo synnytyksessä lisää imettämistä, kiintymystä ja huolenpitoa lapsesta ja vähensi synnytyksen jälkeistä masennusta. Käynnistetystä tai vauhditetusta synnytyksestä ahtaissa tiloissa pelon ja kiireen keskellä voi seurauksena olla hyvän varhaisen vuorovaikutuksen mahdollisuuden hukkaaminen.

TaYS:n ja Pirkanmaan Sairaanhoitopiirin asiantuntijat varoittelevat esimerkiksi Vammalassa synnyttämisestä haaveilevia turvallisuusriskeistä, koska Vammalassa ei ole lastenlääkäri- tai anestesialääkäripäivystystä ja synnytyslääkärikin voi olla päivystysaikana 50 kilometrin päässä.

TaYS:n ahtaiden tilojen lisärakentaminen tai kunnostaminen on vuosien päässä. Jatkamalla ja vahvistamalla Vammalan synnytysosaston toimintaa voidaan vähentää TaYS:n paineita sekä suunnittelemattomien tai ilman asiantuntija-apua tapahtuvien kotisynnytysten tarvetta. Vammalassa on harvinaista erityisosaamista. Siellä käytetään mm. lääkkeettömiä kivunhoitomenetelmiä. Sairaalan synnytysyksikkö on saanut YK:n lapsiystävällisen sairaalan tunnustuksen. Vammalaan on mahdollista kehittää synnytysosaamisen huippuyksikkö Suomessa. Lausuntokierroksella olevan uuden terveydenhuoltolain perusajatus on asiakaslähtöisyys ja valinnan vapauden lisääminen. Mikäli tamperelaisille perheille annetaan mahdollisuus valita normaalisti edenneessä täysiaikaisessa raskaudessa synnytyspaikaksi Vammala voidaan perheiden hyvinvointia parantaa ja valinnanvapautta edistää.

26.11.2008, Maija Kajan, kaupunginvaltuutettu, Vihr.

Taustaa

Sairaalainfektiot lisäävät merkittävästi kaiken sairaala- ja muun laitoshoidon kuluja, sairastavuutta ja jopa kuolleisuutta. Tärkein sairaalainfektioita aiheuttava bakteeri on metisilliinille resistentti staphylococcus aureus, MRSA. Muita viime aikojen merkittäviä bakteereita on viime kuussa TaYS:n plastiikkakirurgian osaston lähes viikoksi sulkenut akinetobakteeri sekä erityisen ärhäkkä Clostridium difficile, joka on jo Suomessakin aiheuttanut satoja infektioita ja tappanutkin ihmisiä.

Mitä enemmän keskuudessamme on ihmisiä, joilla on esimerkiksi oireetonkin MRSA sitä suuremmassa riskissä on meistä jokainen mikäli joudumme sairaalahoitoon. Kuka tahansa – lapsi, aikuinen, synnyttäjä tai vanhus – voi sairaalaan jouduttuaan saada esimerkiksi haavainfektion, johon tavalliset antibiootit tehoavat huonosti tai eivät ollenkaan. Nämä infektiot voivat aiheuttaa verenmyrkytyksen, haavatulehduksen tai keuhkokuumeen, jolloin esimerkiksi sairaalaan ”terveenä” polvileikkaukseen tullut henkilö kuolee tai ainakin hoito pitkittyy ja kallistuu.

Viime vuoden aikana MRSA-infektion on laskettu maksaneen Tampereen Yliopistolliselle Sairaalalle 2,5 miljoonaa euroa suorina kuluina. Epäsuoria kuluja on moninkertainen määrä.

Toinen tänä vuonna selvästi lisääntynyt sairaalainfektio on bakteeri Clostridium difficile, joka aiheuttaa pahaa ja hengenvaarallista ripulia.

Pirkanmaa on ollut vuodesta 2001 alkaen Suomen ja Pohjoismaiden häpeäpilkku MRSA-tilastoissa.

Vuonna 2004 TaYS:ssa todettiin 20 uutta MRSA-tapausta. Silloin kriisitoimina suunniteltiin yhteistyössä sairaanhoitopiirin ja Tampereen kaupungin kanssa tehotoimet tilanteen parantamiseksi. Silloin tein ensimmäisen valtuustokyselyni Tampereen kaupungin toimista MRSA:n taltuttamiseksi. Niin kysely kuin toimetkin olivat tyhjiä ja tuloksettomia, liian vähäisiä tai liian lyhytaikaisia, koska tilanne on sen jälkeen niin potilaille, henkilökunnalle kuin terveydenhuollolle kammottavasti ja kalliisti pahentunut.

Tutkimusten mukaan tärkeimmät toimet, joilla MRSA ja muut sairaalainfektiot voidaan saada kuriin on henkilökunnan määrän lisääminen, erikoistuneen henkilökunnan lisääminen, kohortointi (kaikkien infektoituneiden, myös kantajien, eristäminen omiin huoneisiinsa tai omille osastoille, joilla on oma henkilökuntansa) ja käsihygienian ja muun hygienian tehostaminen. Nämä toimet ovat kalliita, mutta kaikkien terveystaloustieteellisten tutkimusten mukaan MRSA-infektioiden estäminen – kalliillakin toimenpiteillä – tulee halvemmaksi kuin jatkuva MRSA-infektion leviäminen. Vastaavat toimet tehtiin esim. HUS:ssa vuonna 2004 (ylilääkäri Ville Valtonen: ”HUS satsasi v. 2004 samassa tilanteessa n. 5 milj. euroa vuositasolla eli 80 henkilötyövuotta ongelmaosastoille Töölön sairaalaan ja Meilahden sairaalaan. Satsaus on kannattanut sekä taloudellisesti että lääketieteellisesti hyvin”). Minkälaisia kuluja (joita Tampereen kaupunki ei edes laske) tarvitaan ennen kuin tähän pommiin puututaan? Tarvitaanko vastasyntyneen, synnyttäjän, tavalliseen ”rutiininomaiseen” leikkaukseen tulevan lapsen tai työikäisen aikuisen kuolema ennen kuin Tampereella aletaan toden teolla tehdä välttämättä tarvittavia toimia?

TaYS on panostanut kuluneena vuonna merkittävästi MRSA:n torjuntaan. Näin TaYS:n uudet tartunnat on saatu vähenemään puoleen keväästä. Kun 90% tartunnoista on Tampereen kaupungissa ja muutamassa muussa kunnassa eivät TaYS:n suuretkaan ponnistelut auta mikäli Tampere ei panosta merkittävästi asiaan.

Kysymys:

Mitä Tampereen kaupunki aikoo tehdä inhimillisesti ja taloudellisesti katastrofaalisen vaikean sairaalainfektion tilanteen hallitsemiseksi?