Loppusyksyn ja alkutalven iltojen valot kotien ikkunoissa näyttävät mielestäni aina niin kovin kodikkailta. Kynttilät on sytytetty, on helppo kuvitella ihmisten sisällä istuvan lähellä toisiaan ajatellen lämpimiä ajatuksia, katsellen toisiaan silmiin.
Useimpien elämä ei kuitenkaan ole sitä, miltä ulkopuolelle ikkunoista näyttää. Monen kynttilän valossa naisia ja miehiä pahoinpidellään tänäkin päivänä. Tapaan työssäni usein naisia, jotka eivät ole vuosikausiin osanneet puhua kenellekään mustelmiensa alkuperästä. Sielun mustelmista on vielä vaikeampi puhua kuin ruumiin mustelmista. Joskus kuitenkin lääkärin vastaanotolla naiset ovat sieluaan myöten alasti. Silloin voidaan päästä puhumaan elämän syvimmistä pettymyksistä, itkemättömistä itkuista, haudatuista unelmista. Usein nainen on laskenut jo moneen kertaan suhteen hyvät puolet yhteen astiaan ja huonot toiseen ja päättänyt, että hyviäkin on niin paljon, että suhteesta on mahdoton tai hyvin vaikea lähteä. Yhdessä yritämme miettiä, miten kuitenkin saada välttämätön muutos tapahtumaan. Varmasti kuitenkin kymmenien naisten paha olo ja pahoinpitelykin jää vastaanotolla huomaamatta ja keskustelematta. Perheväkivalta on kuitenkin yleisin naisiin kohdistuvan väkivallan muoto Suomessa. Usein sitä ei tuoda esille, koska toinen tai molemmat osapuolet ovat sitä mieltä, että asia on perheen yksityiselämään kuuluva, eikä siihen haluta ulkopuolisten sekaantuvan.
Kovin vähän oikeaa konkreettista tavallinen lääkäri pystyy vastaanotollaan tarjoamaan sille jota pahoinpidellään tai sille, joka pahoinpitelee. Näiden asioiden oikea asiantuntemus onkin useimmiten muualla. Ensimmäinen askel kuitenkin on se, että pahoinpitelystä puhutaan oikeilla, rehellisillä sanoilla. Tämä tapahtuu usein terveydenhoitajan tai lääkärin vastaanotolla. Tästä eteenpäin pitäisi olla konkreettista tarjottavaa, asiantuntijoiden kontaktitietoja, rohkaisua etsiä muutosta.
Usein avun hakeminen alkaa siitä, että pahoinpidelty asettaa rajat, ei enää halua olla hiljaa sietämässä tilannetta. Väkivallan tekijä on vastuussa teoistaan ja pystyy käytökseensä vaikuttamaan, mikäli hänelle annetaan siihen mahdollisuus. Yleensä pahoinpitelijä joutuu opettelemaan uusia tapoja käsitellä suuttumusta ja ristiriitoja.
Mikäli olet pahoinpitelyn uhri, lähde liikkeelle, etsi muutosta. Asiantuntija-apua voit saada omalta terveydenhoitajaltasi tai lääkäriltäsi, usein et ehkä kuitenkaan heiltä. Myös Lempäälän kunnan sosiaalityöntekijöihin ja psykologeihin kannattaa olla yhteydessä. Tampereella on kriisikeskus Osviitta, joka on auki arkisin klo 10-22 ja lauantaisin klo 17-22. Sinne voi soittaa (puh 2121130) tai mennä käymään (Näsilinnankatu 27 D), ilman ajanvarausta ja vaikka nimettömänä. Tarvittaessa nämä asiantuntijat voivat ehdottaa joitain toisia auttamaan sinua tilanteessasi, mikäli heidän asiantuntemuksensa ei jostain syystä riitä. Mikäli ongelmasi on, että itse pahoinpitelet, ja haluat tähän muutosta, voit ottaa yhteyttä myös kriisikeskus Osviittaan tai Lyömätön Linja-ohjelmaan. Lyömätön linja on miehille tarkoitettu mahdollisuus perheväkivallan kierteen katkaisuun. Tampereella Lyömättömään Linjaan saa yhteyden puhelimella numeroon 3141 8514, sähköpostiosoite on lyomaton.linja@miessakit.fi
Jos epäilet että ystävääsi ja työtoveriasi pahoinpidellään, kysy. Mielestäni helpoin kysymys on: ”Lyödäänkö sinua?” Tätä kysymystä on vaikeampi kierrellä kuin kysymyksiä mustelmien alkuperästä. Jos kysyt, ole valmis myös auttamaan, ainakin antamaan kontaktitietoja, mihin ihmisen kannattaa ottaa yhteyttä.
Maija Palander