Pidämme koulutusta kansanparantajille. Vuosikymmeniä sitten heitä olisi kutsuttu noitatohtoreiksi. Yritimme tätä jo 10 vuotta sitten, mutta silloin ketään ei ilmaantunut järjestämäämme koulutukseen, vaikka kansanparantajien johtajan, ”päänaisen” kanssa oli sovittu kaikesta. Pelkäsin, että sama toistuu. En uskonut kahteenkymmeneen neljään etukäteen ilmoittautuneeseen. Niinpä iloni oli suuri, kun pitkän odotuksen jälkeen, noin tunnin myöhässä he ilmestyivät aamupalalle ennen luentojen alkua. Heitä oli 29!

Kouluttaminen on mielenkiintoista. Kansanparantajat tekevät päivittäin työtä vanhojen uskomusten maailmassa. Jos esimerkiksi kansanparantaja tai kansankätilö auttaa synnytyksessä ja pesee käsiänsä synnytyksen aikana, voi seurata kauheuksia. Mikäli lapsi myöhemmin sairastuu tai kuolee, tämä on vanhan uskomuksen mukaan kansanparantajan käsienpesun syytä. Synnytyksessä avustanut voidaan haastaa kansanoikeuteen. Synnytyksen aikana kuluu siis paljon vaseliinia, mutta vettä ei kulu. Taudit siirtyvät helposti tässä likaisuudessa.

Moni kansanparantajista ei osaa lukea. Ei siis ehkä ole mitään hyötyä hienoista vihkosista, joissa neuvotaan kuinka hiv tarttuu tai ei tartu. Kaikki pitäisi olla esitettynä kuvin tai lauluin tai näytelmin. Osanottajalistan kirjoitamme itse, paras olla laittamatta listaa kiertämään, jotta kaikki kirjoittaisivat nimensä. Harvasta nimestä on myöskään virallista kirjoitusmuotoa, kirjoitan nimet siis parhaaksi katsomallani tavalla. Joidenkin kirjoitusmuoto näyttää silmissäni hiukan hassulta, joihinkin löytyy hauskoja selityksiä. Teen työtä naisen kanssa, jonka nimi on Lutu. Vasta kun hän kirjoitti nimensä, ymmärsin. Hänen nimensä on Rut, mutta ambolaisille ärrät ovat vaikeita, siispä Rut on Lutu. Miesten nimien perään lausutaan usein ylimääräinen aa. Niinpä poikieni nimet ovat Daniela ja Johannesa. Luukaksen nimi on Luukasa…

Yhdellä näistä kahdestakymmenestäyhdeksästä kansanparantajasta on kello. En ole varma käykö se vai onko ainoastaan koristuksena. Sovimme joka tapauksessa, että huomen aamuna tämä yksi kellollinen ohjaa koko joukon aamupalalle oikeaan aikaan. Yrittää vaikka laulaen herättää kaikki oikeaan aikaan. Tosin hänenkään kellonsa ei ole herätyskello, toivoa sopii että tämä herättäjä herää itse ennen kuin pitäisi laulaa muut hereille.

Koko päivän olemme istuneet 38 asteen lämmössä tiiviissä luokkahuoneessa miettimässä Ambomaata ja aidsia. Elämä tuntuu olevan perusteissaan, ruohonjuuressa. Hiukan hymyilyttää, kun ennen nukkumaan menoa taputtelen silmieni ympärille sadankuudenkymmenen markan silmänympärysvoidetta. Taitaa tämä voide olla eri maailmasta kuin elämä.