Seisoin Namibian pääkaupungin Windhoekin pienellä kansainvälisellä lentokentällä lähtöselvityksessä.  ”Teillä on 1.3 kg ylipainoa matkatavaroissa, se maksaa 130 Namibian dollaria (= sama määrä Suomen markoissa)”.  Hämmennyin.  Kerroin ohuthuuliselle virkailijalle, että minulla oli jäljellä 110 dollaria ja olin ajatellut ostaa lapsille tuliaisia.  Hymyttömästi hän tuhahti ja jätti rahani vaatimatta.  Vielä näillä lennoilla ei sentään oteta lisämaksua matkustajan omista liikakiloista.

Menin siis etsimään mahdollisia tuliaisia tax-free myymälästä taskussani 110 Namibian dollaria.  Lapsille ei löytynyt mitään, mutta silkkisolmioita oli.  Niissä oli kauniita Afrikan eläinten kuvia, seeproja, elefantteja tai virtahepoja.  Ostaisinko rakkaalleni silkkisolmion?

Mieleeni tuli paria päivää aikaisemmin käyty keskustelu, jossa hyvä ystäväni, aids-työtä tekevä sairaanhoitaja Rauna kertoi heidän aids-ohjelmansa ongelmista.  Moni potilas, jonka pitäisi tulla sairaalaan hakemaan lääkkeitä ja kontrolleihin, jää tulematta.  Rahat eivät riitä taksikyytiin (taksikyyti täälläpäin maailmaa tarkoittaa kombifolkkaria, jossa matkustaa 20-30 ihmistä yhdellä kertaa).  Taksikyyti ei monta dollaria maksa, mutta monelle se on liikaa.

Rauna kertoi myös ystävästäni Salotesta, johon tutustuin vuonna 1992.  Hän tuli poliklinikallemme ja hänen todettiin kantavan aidsia aiheuttavaa HI-virusta.  Nyt seitsemän vuotta myöhemmin hän on sairastumassa HIV-infektion loppuvaiheeseen eli aidsiin.  Hänen miehensä kuoli 2 vuotta sitten.  Salote on työtön, eikä enää pystyisikään tautinsa takia tekemään työtään.  Heidän kuusi lastaan ovat kaikki joutuneet lopettamaan koulunkäynnin, koska Salotella ei ole rahaa ostaa lapsille koulupukuja.  Salotella ei ole sukulaisia, jotka hoitaisivat lapsia Saloten kuoltua.  Missä Saloten lapset ovat vuoden kuluttua?

Seisoin Windhoekin lentokentällä kädessäni silkkinen solmio.  Mietin niitä lapsia, joiden elämästä toivo on menetetty vanhempien sairastuessa ja kuollessa.  Koulun käynti olisi voinut avata tulevaisuutta, mutta lähes kaikilla jää koulu kesken.  Hyvin taitaa rakkaani pärjätä vanhalla silkkisolmiovarastollaan.  Päätin lähettää ylipainomaksusta ja solmiotaudista pelastuneet rahat Raunalle aids-projektin käyttöön.  Tiedän ainakin että ne menevät varmasti kohteeseensa ja valtavaan tarpeeseen.  Mikäli haluat tehdä samoin, käy ostamassa esim. Amerikan dollareita (seteleitä), pane kirjekuoreen, sisälle pieni kirjelappu ”for HIV/AIDS work in Onandjokwe hospital” ja halutessasi muita kommentteja ja päälle osoitteeksi: meme Rauna Shimbode, Onadjokwe Hospital, P.B. 2016, Ondangwa, Namibia.  Jo muutamalla dollarilla joku poliklinikan potilas saa lääkkeitä, aids-potilaat voivat ommella lapsille koulupukuja tai joku perhe saa jauhopussin.  älä lähetä suuria summia, koska joskus kirjeet joutuvat vääriin käsiin.  Käytä kuorta, jonka läpi ei näe, että sisällä on rahaa, vaikka se olisi vain yksi dollari.

Taas hetken taitavat Suomen nirinät ja narinat tuntua hyttysen surinalta ja kärpäsen pörinältä.

Maija Palander