Synnyttäjät kapinaan!
Tampereen Yliopistollisessa Sairaalassa TaYS:ssa on synnyttäjillä ahdasta. Tilat ovat vuodelta 1962, jolloin synnytyksiä oli vuodessa noin 3500. Tänä vuonna (2008) synnytyksiä tulee olemaan selvästi yli 5000, enemmän kuin koskaan.
Synnyttäjät odottelevat puutteellisessa seurannassa synnytysvastaanotolla synnytystupaan pääsyä ja toipuvat synnytyksestä käytävä- tai muilla ylipaikoilla. Henkilökunta on kiireistä. ”Synnytyssalissa soivat koko ajan kellot ja hoitajat ramppasivat tarkistamassa, onko ihmisillä kaikki hyvin” kertoi omasta kokemuksestaan Soile Pellinen Aamulehdessä 28.7.08. Sairaalassa synnyttäjä voi tavata synnytyksen aikana 10-15 itselleen uutta ihmistä ja olla kuitenkin suurimman osan ajasta yksin. Tilat ovat ahtaat ja henkilökunta lujilla niin äitiyspoliklinikalla, synnytysvastaanotolla, synnyttämättömien osastolla, synnytyssaleissa kuin synnyttäneidenkin osastolla.
Potilasvakuutuskeskus julkaisi vuonna 2007 analyysin Suomessa vuosina 1987-2002 korvatuista vastasyntyneiden asfyksiatapauksista, eli hapen puutteesta. Näistä lapsista 97% kuoli tai sai pysyvän vamman. Analyysin mukaan hapenpuutteen riskisuhde oli TaYS:ssa koko maan aineistoon nähden kaksinkertainen. Korvattuja synnytysvahinkoja oli vuosina 1987-2002 TaYS:ssa 2,6 10000 synnytystä kohti kun Helsingin Yliopistollisessa Sairaalassa HYKS:ssä niitä oli 0,5 10000 synnytystä kohti. Näiden analysoitujen vuosien jälkeen ahtaus on TaYS:n synnytysyksikössä pahentunut. Ahtaudesta johtuen synnytyksiä käynnistetään ja nopeutetaan lääkityksellä ilman kunnollista lääketieteellistä syytä. Nämä lisäävät hapen puutteen riskiä. Myös synnytykseen liittyvien toimenpiteiden (imukuppi- ja pihtisynnytys, keisarinleikkaus) ja repeämien riski lisääntyy. Pelko lisää kipua ja kipulääkkeiden käyttöä, jotka puolestaan lisäävät niin toimenpiteiden kuin lapsen hapenpuutteen riskiä.
Jo vuonna 1998 julkaistussa suomalaistutkimuksessa 6% naisista toivoi kotisynnytystä ja ainoastaan 66% niin naisista kuin miehistä halusi ”perinteistä” sairaalasynnytystä. Arvelen, että kotisynnytystä haluavien määrä on TaYS:n pahentuneen ahtauden ja huonojen hoitotulosten johdosta lisääntynyt 10 viime vuoden aikana.
Varhaisella vuorovaikutuksella on suuri merkitys lapsen tunteiden ja elämän hallinnan kehittymiselle. Syntymä ja vastasyntyneisyyskausi ovat tärkeitä varhaisen vuorovaikutuksen kannalta. Tukemalla raskaana olevaa ja synnyttävää naista voidaan vaikuttaa syntyvän lapsen koko elämään. Synnytyskokemus voi vahvistaa naisen luottamusta itseensä ja omiin voimavaroihinsa myös äitinä. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että koulutetun tukihenkilön läsnäolo synnytyksessä lisää imettämistä, kiintymystä ja huolenpitoa lapsesta ja vähensi synnytyksen jälkeistä masennusta. Käynnistetystä tai vauhditetusta synnytyksestä ahtaissa tiloissa pelon ja kiireen keskellä voi seurauksena olla hyvän varhaisen vuorovaikutuksen mahdollisuuden hukkaaminen.
TaYS:n ja Pirkanmaan Sairaanhoitopiirin asiantuntijat varoittelevat esimerkiksi Vammalassa synnyttämisestä haaveilevia turvallisuusriskeistä, koska Vammalassa ei ole lastenlääkäri- tai anestesialääkäripäivystystä ja synnytyslääkärikin voi olla päivystysaikana 50 kilometrin päässä.
TaYS:n ahtaiden tilojen lisärakentaminen tai kunnostaminen on vuosien päässä. Jatkamalla ja vahvistamalla Vammalan synnytysosaston toimintaa voidaan vähentää TaYS:n paineita sekä suunnittelemattomien tai ilman asiantuntija-apua tapahtuvien kotisynnytysten tarvetta. Vammalassa on harvinaista erityisosaamista. Siellä käytetään mm. lääkkeettömiä kivunhoitomenetelmiä. Sairaalan synnytysyksikkö on saanut YK:n lapsiystävällisen sairaalan tunnustuksen. Vammalaan on mahdollista kehittää synnytysosaamisen huippuyksikkö Suomessa. Lausuntokierroksella olevan uuden terveydenhuoltolain perusajatus on asiakaslähtöisyys ja valinnan vapauden lisääminen. Mikäli tamperelaisille perheille annetaan mahdollisuus valita normaalisti edenneessä täysiaikaisessa raskaudessa synnytyspaikaksi Vammala voidaan perheiden hyvinvointia parantaa ja valinnanvapautta edistää.