Geeniruokakeskustelu on ollut otollista mielikuvilla maalailulle niin sen kannattajien kuin vastustajienkin pensseleissä.  Vastustajat ovat paksuin vedoin piirtäneet kuvaa hulluista lehmistä vielä pahempana versiona. Geenimuunnellun ruuan puolustajat hymyilevät alentuvasti puhuessaan vastustajista älynköyhyydestä kärsivinä, geenikammoisina, taikauskoisina hölmöinä, jotka eivät ole kykeneviä ymmärtämään, miten tarkasti tutkittuja ja kaikin puolin turvallisia syötäväksi nämä parannellut tuotteet ovat.

Kannattajat tuntevat itsensä köyhien kehitysmaiden ritareiksi, jotka näkevät geenimuuntelun tuottavan ilman myrkytyksiä runsaan sadon kasvavaa soijaa, maissia tai puuvillaa, jotka myös muilta ominaisuuksiltaan ovat ylivoimaisia.  Vastustajat leimataan tietämättömiksi roistoiksi, jotka eivät lainkaan ajattele köyhien maiden asukkaita ja heidän ahdinkoaan.

Siirtogeenisen ruuan haitattomuus yksittäiselle ihmiselle näyttää olevan se hevonen, jolla kannattajat ratsastavat.  Paljon on uhrattu aikaa ja vaivaa ihmisten opettamiseen geeneistä, joita on kaikessa mitä syömme.  Usein keskustelu näyttääkin jäävän yksittäisen ihmisen turvallisuuteen unohtaen monet suuremmat kysymykset.  Joitain näistä mielestäni suuremmista kysymyksistä ovat talous, allergiat ja luonto.  Miettiessämme, mitä ostamme ravinnoksemme, emme päätä ainoastaan siitä, mikä on turvallista, maittavaa tai haitatonta itsellemme ja perheellemme, päätämme myös siitä, minkälaista tuotantoa haluamme kannattaa.

TALOUS

Siirtogeenisten kasvien tuottaminen on kallista.  Mitä tarkemmin niitä tarvitsee tutkia, sitä kalliimmiksi ne käyvät.  Kehittelyä tekevien yritysten on saatava tutkimukseen käyttämänsä rahat pois.  Siirtogeenisten kasvien ”karkaamisen” muualle luontoon on Monsanto-yritys estänyt jalostamalla viljansa siemenet ”steriileiksi” eli siis käyttökelvottomiksi siemenviljana.  Näin ollen viljelijän täytyy ostaa joka satokautta varten siemenet yritykseltä.  Varmasti ylivoimaista suurimmalle osalle köyhien maiden viljelijöitä ja kovin hankalaa ja kallista myös rikkaan Suomen maajusseille!  Jotta tuotteet säilyisivät kehitysmaiden asukkaiden saatavilla hintansa puolesta, niitä joudutaan päästämään ”keskeneräisinä” markkinoille, jolloin seuraamukset esimerkiksi luonnon kannalta voivat olla täysin arvaamattomia.

ALLERGIAT

Siirtogeenisiä ruoka-aineita myydään meille mielikuvissa esimerkiksi mahdollisuutena tuottaa tomaattiallergikolle sopiva tomaatti.  Toistaiseksi on lähinnä tullut yllätyksiä toiseen suuntaa.  Esimerkiksi kun soijaan ja perunaan siirrettiin pähkinästä ravintoarvoa lisäävä geeni, se sattui myös olemaan yksi pähkinän hankalista allergeeneista. Rehuina käytettävissä soijassa tai perunassa voi olla eläimille allergioita aiheuttavia siirtogeenien tuottamia aineita ja eläinten allergioista tiedämme vielä vähemmän kuin ihmisten allergioista.  Kun mansikan kylmänkestävyyttä on lisätty kalan geenillä, kuinka moni kala-allergikko uskaltaa syödä mansikoita sen jälkeen?  Monien geeniruuan puolestapuhujien mielestä ei ole mitään syytä merkitä tai ilmoittaa muuntelua…

LUONTO

Aikoinaan Afrikan nälkää helpottamaan siirrettiin Viktoria-järveen Niilin ahvenia, jotka voivat kasvaa jopa monisatakiloisiksi.  Tarkoitus oli hyvä, mutta tuloksena katastrofi.  Järven muu kalakanta alkoi hävitä.  Mitä pikemmin geenimuunnellut organismit halutaan markkinoille, sitä vähemmän niitä ehditään tutkia.  Nyt jo noin kolmasosa Yhdysvaltain maissista on niin sanottu Bt-maissia, johon on lisätty Bacillus Thuringiensis-bakteerin tuholaisia tappava ominaisuus.  Pyrkimyksenä ja lupauksena siis on vähemmän myrkytyksiä tarvitsevat maissivainiot, joista saadaan parempi sato.  Tämän maissin tuottaman myrkyn piti olla haitallista vain maissikoisalle.  Kun Bt-maissi oli jo markkinoilla, huomattiin, että se on haitallista myös hyötyeläimille, kuten leppäkertuille ja harsokorennon toukille.  Muunnellun maissin siitepölyä syöneiden perhosten toukkia kuolee epätavallisen paljon.  Lisäksi myrkyn ei pitänyt olla mahdollista vuotaa maaperään, mutta nyt maasta maissin juurten ympäriltä on löydetty viikkoja tappavan voimakkaana säilyvää myrkkyä.  Myrkyn on siis mahdollista hävittää maaperän hyödyllisiä ja elintärkeitä pieneliöitä.

Meistä ihmisistä ja mielipiteistämme riippuu esimerkiksi mihin johtaa Yhdysvaltain boikottiuhka EU:n vastustaessa geenimuunneltuja elintarvikkeita tai vaatiessa niiden tarkkaa merkitsemistä.  Minkälaisella viljavainiolla sinä seisot tässä kysymyksessä.