30.11.01  Aamulehti, alakerta

Holtitonta seksiä, itse aiheutettu tauti, miettii moni suomalainen, kun tulee puhe Afrikan hiv-infektioista tai aidsista.  Tämä lienee tapa sulkea silmänsä kärsimykseltä ja ahdistukselta.

Tehtyäni työtä Afrikan aidsin parissa toistakymmentä vuotta, olen aivan eri mieltä hiv-infektioiden ja aidsin syistä.

Olen nähnyt satoja miehiä, jotka  tapaavat vaimojaan noin kaksi viikkoa vuodessa ja muuten ovat timanttikaivoksilla tai kalatehtailla töissä satojen tai jopa tuhansien kilometrien päässä perheistään. Minkälaiset ovat näiden miesten
mahdollisuudet pysyä uskollisina parisuhteessaan?

Monien naisten tilanne on sietämätön, koska heillä ei ole sananvaltaa omasta ruumiistaan ja seksistään. Jos nainen kieltäytyy esimerkiksi tautien pelossa yhdynnästä, voi mies heittää naisensa lapsineen ulos kodistaan.  Monella kouluttamattomalla ja köyhällä ei ole muuta myytävää kuin itsensä.

*- Kouluissa ei ole seksuaalikasvatusta -*

Monissa Afrikan maissa kouluissa ei ole kunnollista seksuaalikasvatusta.  Opetuksen on todettu myöhentävän nuorten seksuaalisen aktiviteetin alkua ja ohjaavan nuoret turvaseksiin. Monilla kehitysmaiden nuorilla on huono itsetunto ja näin he suostuvat esimerkiksi seksiin tullakseen hyväksytyksi.

Hi-virus tarttuu melko huonosti suojaamattomassakin yhdynnässä, mutta muut seksitaudit, kuten tippuri, kuppa, klamydia ja pehmeä sankkeri lisäävät hi-viruksen tarttumisen mahdollisuutta paljon.

Nämä seksitaudit ovat huonosti tunnettuja ja kehnosti hoidettuja useimmissa kehitysmaissa. Myöskään partnereiden jäljitys ja hoito evät toimi. Usein kansanparantajat käyttävät viiltelyjä hoitona mitä moninaisimpiin vaivoihin. Kansanparantajilla ei yleensä ole tietoa instrumenttien steriloimisesta ja niinpä ”hoitotoimissa” on aina infektion riski.

Päivittäin hi-viruksen saa noin 17 000 ihmistä ympäri maailmaa. Näistä yli 95 prosenttia elää kehitysmaissa. Noin 10 000 alle 25-vuotiasta saa viruksen päivittäin, noin seitsemän alle 25-vuotiasta infektoituu minuutissa.

Teollistuneissa maissa hiv-infektion lääkehoito on onnistunut lähes kokonaan estämään lasten infektoitumisen raskauden, synnytyksen tai imetyksen aikana. Myös hiv-infektoituneiden elämän laatu ja terveydentila pysyvät hyvin pitkään hyvänä räätälöidyllä hoidolla.

*- Lääkkeen hinta murto- osa hoitokuluista -*

Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, että myös kehitysmaiden ihmisten tulisi saada hiv-lääkkeitä. Lääketehtaat ovat pienentäneet merkittävästi hiv-lääkkeittensä hintoja ja patenttisuojia ollaan poistamassa monilta hiv-lääkkeiltä jotta kehitysmaiden lääketehtaat voisivat alkaa tuottaa lääkkeitä halvemmalla. Onko lääkityksessä realistinen toivo kehitysmaiden hiv/aidsissa?

Lääkkeiden hinta on murto-osa hiv-lääkityksen kustannuksista. Lääkityksen räätälöinti vaatii hoitohenkilökunnalta suurta asiantuntemusta. Lääkkeitä ja potilaita on monenlaisia, jollekin soveltuva lääke ei olekaan sopiva toiselle.

Jotta kehitysmaissa päästäisiin kunnolliseen hiv-infektion lääkehoitoon, pitäisi suuri joukko lääkäreitä ja hoitajia kouluttaa erikseen ja siirtää tekemään tätä työtä. Useimmissa kehitysmaissa on jo muutenkin huutava pula lääkäreistä ja hoitajista. Tämä resurssien siirto jättäisi monet muut taudit, esimerkiksi hengitystieinfektiot, malaria, aliravitsemus, kokonaan ilman hoitoa.

Jo nyt on myös liian vähän resursseja hiv-infektioiden ennaltaehkäisyyn, kuten muiden seksitautien hoitoon. Hiv lääkityksen alkaessa jostain pitäisi karsia ja pelkään että yksi karsinnan kohde olisi nimenomaan uusien infektioiden ehkäisy.

Lääkityksen aloittaminen ja seuranta perustuvat kehitysmaiden oloissa varsin monimutkaisiin laboratoriotutkimuksiin. Nämä tutkimukset ovat kalliita eikä monissa kehitysmaissa tällä hetkellä tehdä joitain niistä lainkaan.

Lääkityksen räätälöinti vaatii lääkäriltä asiantuntemusta ja potilaalta energiaa ja täsmällisyyttä. Miten neuvon ihmiselle, joka ei ole koskaan tarvinnut kelloa ja joka ei osaa lukea, kuinka ottaa yhtä lääkettä aamuin illoin, toista neljän tunnin välein ja kolmatta mahdollisesti kuuden tunnin välein?

Lääkkeillä voi olla myös sivuvaikutuksia, joiden hoito vaatii omaa osaamistaan. Jos potilaan matka hoitopaikkaan on 20 kilometriä kävelyä, jää moni sivuvaikutus hoitamatta ja lääkitys huonosti toteutetuksi.

Monien kehitysmaiden hiv-infektoituneiden ja aids-potilaiden suurin ongelma on nälkä. Kuinka varmistamme sen, että ihmiset omansa ja lastensa nälän pakottamina eivät myy lääkkeitään toiselle hiv-infektoituneelle ostaakseen leipää. Lääkkeiden myynti ja sitä kautta epäsäännöllinen ja satunnainen käyttö lisää lääkeresistenttien hiv-kantojen todennäköisyyttä.

Pyrittäessä estämään hi-viruksen siirtymisen äidistä sikiöön, voidaan äidille antaa synnytyksen aikana yksi annos hiv-lääkettä ja vastasyntyneelle pian synnytyksen jälkeen yksi annos. Tämä halpa hoito pienentää selvästi lapsen infektoitumisen riskiä. Jos äiti imettää, lapsen infektoitumisen riski kuitenkin lisääntyy. Niinpä yleensä suositellaan äidin pidättäytyvän imettämisestä.

*- Talous ja koko elämä romahduksen partaalla -*

Turvallisen äidinmaidon korvikkeen saaminen voi puhtaan juomaveden puuttuessa olla erittäin hankalaa.

En ole myöskään nähnyt missään tutkimuksia imettämättömän äidin sosiaalisesta selviytymisestä yhteisössään, jossa lapset on aina imetetty.  Miten yhteisö suhtautuu imettämättömään äitiin? Onko äidin hiv-infektio edelleen yksityisasia?

Monissa kehitysmaissa käytetään henkilöä kohden muutama Yhdysvaltain dollari vuodessa terveydenhoitoon.

Vaikka hiv-lääkkeiden hintoja on rajusti pudotettu, ne edelleen maksavat aivan liian paljon. Vaikka lääkkeet olisivat ilmaisia, hoidon kustannukset olisivat useimmille maille ylivoimaisia.

Toistaiseksi en näe kehitysmaille muuta toivoa, kuin kunnollisen uusien hiv-infektioiden ehkäisyn. Tämä tarkoittaa esimerkiksi muiden seksitautien hyvää hoitoa, lasten, nuorten ja aikuistenkin seksuaaliterveyskasvatusta, työpaikkojen luomista lähelle perheitä tai kunnollisten asuntojen saamista lähelle työpaikkoja, lasten ja nuorten itsetunnon tukemista, kansanparantajien ja kansankätilöiden koulutusta ja naisten aseman parantamista.

Infektoituneet tarvitsevat myös hoitoa ja tukea. Monien maiden talous ja koko elämä huojuu romahduksen partaalla, kun tulevien kymmenen vuoden aikana jopa puolet opettajista ja sairaanhoitajista kuolee aidsiin. Tässä tilanteessa tarvitsemme koko maailman työtä, uhrauksia ja ponnistuksia.  Tähän maailman aids-päiväkin lauantaina meitä kutsuu.

Maija Palander

Kirjoittaja on lempääläinen gynekologi, joka toimii Namibiassa lasten ja nuorten hiv/aids -hankkeessa.