Viimeisen vuoden aikana olen ollut erityisen innostunut kahdesta aineesta.  Ensimmäinen on feromoni, joka itse asiassa ei ole aine, vaan ryhmä aineita, joita me kaikki eritämme.  Ne ovat eräänlaisia ”hajuaineita”, jotka vaikuttavat käyttäytymiseemme alitajuisesti.  Emme tiedä haistavamme mitään, mutta kuitenkin nämä aineet ohjaavat meitä.  Naisten ja miesten erittämät feromonit ovat erilaisia.  Naiset erittävät ”tuoksuja” jotka kertovat heidän kuukautiskiertonsa vaiheesta.  Miehet erittävät tuoksuja, jotka kertovat heidän perimästään.  Platonikko Augustinus sanoi Tunnustuksissaan, että hajuaisti ei ole koskaan aiheuttanut hänelle hengellisiä vaikeuksia.  Olen hänen kanssaan täysin eri mieltä.  On erittäin todennäköistä, että mikäli hän oli naisten kanssa tekemisissä, nimenomaan hajuaisti oli se, jonka kautta hänen synnillisiksi tulkitsemansa seksuaaliset himot häneen astuivat.  Kierron mukaan vaihtuneet, korkeat estrogeenitasot, jotka kertovat munasolun olevan irtoamassa, antavat naiselle tuoksun, joka tutkimusten mukaan on miehistä erityisen viettelevä.  Miehet erittävät tuoksuja, jotka kertovat heidän perimästään.  Naisesta miellyttävälle tuoksuu mies, joka on perimältään kaukainen, siis mahdollisimman ei-sukulainen.  Näin luonto pyrkii siihen, että nainen valitsee kumppanikseen miehen, jonka kanssa hänen on mahdollisimman suuri mahdollisuus saada terveitä jälkeläisiä.  Mahtavatkohan miehet olla niin viisaita, että valitsevat partavetensä, deodoranttinsa ja muut tuoksunsa omaan feromoniinsa sopiviksi?

Toinen suuri innostuksen aiheeni on aivolisäkkeen erittämä hormoni oksitosiini.  Oksitosiinia on pitkään tutkittu ja käytettykin synnytykseen liittyen.  Mikäli olet joskus saanut ”tekopolttoja” synnytyksen edistämiseksi, on suoneesi tiputettu juuri oksitosiinia.  Oksitosiini saa aikaan kohdun supistelua ja edistää maidon erittymistä, se on siis tärkeä myös imettämiselle.  Mielenkiintoisiin eläimillä tehtyihin kokeisiin perustuen vaikuttaa hyvin todennäköiseltä, että oksitosiini on hormoni, joka vaikuttaa äidin kiintymykseen vastasyntyneeseensä.  Vastasyntynyt lapsi on usein objektiivisesti katsoen erittäin ruma.  Useimmiten kalju ja kurttuinen, vaatii kovaäänisesti lämpöä ja läheisyyttä, sotkee aikuisen elämän täysin, kakkaa ja pissaa lupaa kysymättä.  Kuitenkin äidille tämä terroristi on varsin nopeasti maailman keskipiste, ihanin ja tärkein mahdollinen olento.  Tässä kiintymyksessä ja sokeudessa oksitosiinilla on sormensa pelissä.  Jollain yksiavioisilla eläimillä on tutkittu oksitosiinin vaikutuksia parisuhteeseen.  Yllättäen on olemassa yksiavioisia myyriä.  Kun näillä myyrillä aivoissa estetään oksitosiinin vaikutukset, ne alkavat käyttäytyä moniavioisesti.  Myös ihmisellä oksitosiinia erittyy ei ainoastaan kohdun supisteluun ja imettämiseen, vaan myös hellimiseen, rakasteluun ja erityisesti orgasmiin liittyen niin miehillä kuin naisillakin.  Tässä näyttää siis olevan hormoni, joka saa aikaan kiintymystä siihen kumppaniin, joka meitä hellii ja jonka kanssa saamme orgasmeja.  Oksitosiini on hankala aine tutkia.  Se häviää verestä erittäin nopeasti eikä imeydy verenkierrosta aivoihin.  Näin aamupuuroon piilotettu oksitosiinitabletti ei saa aikaan kiintymystä.  Kaikenlainen hellyys, läheisyys, halailu ja erityisesti rakastelu kuitenkin lisäävät oksitosiinieritystä ja näin myös kiintymystä.

Maija Palander