Aloittamani keskustelu hormonikorvaushoidoista (Aamulehti 29.3.12 ja Kansan Uutiset 5.4.12) on varmasti hämmentänyt tuhansia naisia. Kummeksun niin Elina Hemmingin kuin Minna Tannerin väitteitä siitä, että mielipiteeni asiasta eivät perustuisi tutkimuksiin. Jokaisen väittämäni takana on paljon tutkimustietoa.  Esimerkiksi nivel- ja lihaskipujen liittyminen estrogeenin vähenemiseen on monin tutkimuksin osoitettu, toisin kuin Elina Hemminki väittää.

Hormonihoidon vastustajien puheenvuoroissa on kolme pääongelmaa.

Ensimmäinen on vaihdevuosioireiden vähättely ja tietämättömyys. Lähes kaikki tietävät että kuumat aallot ja hikoilu ovat vaihdevuosioireita. Harva lääkärikään näyttää tietävän, että erittäin tavallisia vaihdevuosioireita (tutkimusten mukaan) ovat unettomuus, ahdistuneisuus, masentuneisuus, nivel- ja lihaskivut, sydämen rytmihäiriöt, ärsyyntyneisyys, saamattomuus, äkkipissahätä, pissan karkailu ja itkuherkkyys. Nämä oireet voivat olla niin vaikeita, että nainen on itsemurhan partaalla tai ainakin selvästi työ- ja toimintakyvytön. Koska oireita ei tunnisteta vaihdevuosista johtuviksi, saa moni väärän diagnoosin, sairaslomia ja huonosti tehoavia lääkkeitä.

Toinen ongelma on hormonikorvaushoidon riskien paisuttelu. Hormonihoito lisää rintasyövän riskiä (tosin ei tutkimusten mukaan lähellekään niin paljon kuin minkä käsityksen Minna Tannerin tekstistä saa).  Rintasyöpäriski liittyy lähinnä keltarauhashormonin – ei estrogeenin – käyttöön.  Keltarauhashormonihoitoa räätälöimällä saadaan rintasyöpäriskiä pidetyksi pienempänä.  Hormonihoitoon voi liittyä myös syvän laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan riski. Nämä riskit eivät lisäänny, mikäli hormonit annostellaan ei-suun-kautta eli joko ihon kautta (geeli tai laastari) tai kohtuun (hormonikierukka).  Aivoinfarktin riskin lisääntyminen näyttää myös liittyvän suun kautta käytettyyn hormonihoitoon ja mahdollisesti naiselle luonnottomaan (raskaana olevan hevosen pissasta peräisin olevaan) hormoniin (jota Suomessa ei käytetä lainkaan). On paljon tutkimustietoa, jonka mukaan ihon kautta käytetty naiselle luonnollinen estrogeeni pikemminkin vähentää aivoinfarktin riskiä ja nopeuttaa aivoinfarktialueen vaurion parantumista.

Kolmas merkittävä ongelma on hormonihoidon terveyshyötyjen vähättely. Viimeisen kymmenen vuoden kuluessa on tullut paljon tutkimustietoa siitä, että hormonikorvaushoito vähentää sepelvaltimotaudin, sydäninfarktin, kakkostyypin diabeteksen, verenpaineen ja kolesterolin nousemisen, luun haurastumisen, dementian ja paksusuolisyövän riskiä.  Sepelvaltimotaudin ja dementian riskien väheneminen näyttää ainakin liittyvän ”ajoissa” alkaneeseen hoitoon – käytännössä noin 5-10 vuoden sisällä munasarjojen laiskistumisen jälkeen alkaneeseen.  Jos sepelvaltimoissa tai aivoissa on jo tapahtunut muutoksia, ei estrogeenihoidolla enää voi niitä parantaa.

Näiden kolmen hormonihoitokeskustelussa jatkuvasti pintaan ponnahtavan ongelman takia hyvin suuri osa naisista, jotka tarvitsisivat hormonikorvaushoitoa jäävät sitä paitsi. Mielestäni yksi tärkeä syy siihen, että tilanne on monen naisen kohdalla huono, olemme me gynekologit, jotka emme ole pitäneet asiasta tarpeeksi kovaa ääntä.  Toivon, että aloittamani keskustelu korjaa tilanteen ja naisten vaihdevuosioireet alettaisiin tunnistaa paremmin, he saisivat mahdollisimman tarkkaan räätälöityä hoitoa, joka auttaa kaikkiin estrogeenin vähentymisestä johtuviin oireisiin ja johon liittyy mahdollisimman vähän haittoja ja mahdollisimman paljon terveydellisiä hyötyjä.  Hormonikorvaushoidosta kun on – tutkimusten mukaan – huomattava hyöty elämän laadulle ja paljon enemmän terveydellisiä hyötyjä kuin haittoja.