D-vitamiini – varovaisuutta vai faktoja

D-vitamiinin vaikutuksia terveydelle on viime vuosina tutkittu paljon. Elimistön hyvä D-vitamiinipitoisuus näyttää vähentävän monen sairauden riskiä. Osasta suojavaikutuksia on vain vahvoja viitteitä, jotkut ovat tutkimusten mukaan todistettuja. Joidenkin yleisten syöpien (rinta-, eturauhas-, paksusuolisyöpä), sepelvaltimotaudin, sydäninfarktin, aivoinfarktin, dementian, monenlaisten autoimmuunisairauksien (diabetes, MS-tauti, keliakia, psoriasis, Chronin tauti, koliitti), raskauden komplikaatioiden, nivelvaivojen ja masennuksen riski näyttää olevan pienempi niillä, joiden elimistössä on hyvä D-vitamiinipitoisuus. D-vitamiini vahvistaa luuta ja parantaa tasapainoa eli vähentää kaatumisen riskiä. D-vitamiini parantaa vastustuskykyä niin virus- kuin bakteeritulehduksia (myös lapsilla esimerkiksi korvatulehduksia) vastaan. Haittaa D-vitamiinista ei ole, kunhan pitoisuudet eivät ole liian korkeat.

Paljon on kiistelty siitä millä annoksella ihmiset saavat elimistöönsä hyvän ja turvallisen D-vitamiinipitoisuuden. Virallisia annos- ja pitoisuussuosituksia on kritisoitu aivan liian pieniksi, toisaalta jotkut asiantuntijat ovat vakavastikin varoitelleet yliannoksen vaaroista. Lukemieni tutkimusten perusteella veren D-vitamiinipitoisuuden olisi mielestäni hyvä olla yli 100nmol/l (nanomoolia litrassa), tavoittelemisen arvoinen taso on 130-150nmol/l. Myrkyllinen pitoisuus on yli 375nmol/l. Toisaalta maailmalla ei ole todettu haittoja, kunhan pitoisuus pysyy alle 500nmol/l ja päivittäinen annos on enintään 250ug.

Kuluneen vuoden aikana noin 500 potilastani on käynyt verikokeessa, jossa mitataan veren D-vitamiinipitoisuus. Ällistykseni on ollut suuri, kun tulokset ovat tulleet. Pitkään (vähintään puoli vuotta) samaa annosta käyttäneiden veripitoisuuden vaihtelevat kymmenkertaisesti. Jollekin – tosi harvalle – esimerkiksi 50ug päiväannos on turhan suuri (pitoisuus 267nmol/l), suurimmalle osalle selvästi turhan pieni (paljonkin alle 100 – jopa alle 40) ja joillekin melko hyvä. Ilman verikoetta näyttää siis olevan mahdoton tietää mikä annos itse kullekin tuo elimistöön hyvän ja terveyssuojia tuovan pitoisuuden.

Koska D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, se tarvitsee rasvaa imeytyäkseen. Ilmeisesti apteekissa D-vitamiinia myyvät henkilöt huomaavat harvoin muistuttaa tästä. Hyvänmakuisesta imeskeltävästä tabletista D-vitamiini ei todennäköisesti imeydy, mikäli sitä ei ota öljyn tai rasvaa sisältävän ruuan kanssa. Mielestäni viisainta on käyttää D-vitamiini kapseleista, joissa on vitamiinin lisäksi öljyä. Tämä varmistaa imeytymistä.

Millä erikoisalalla tahansa toimiva käytännön lääkäri tapaa päivittäin monia potilaita, joiden sairauteen ainakin osasyynä on todennäköisesti elimistön turhan pieni D-vitamiinipitoisuus. En ole tavannut vielä yhtäkään lääkäriä, joka olisi kertonut D-vitamiinin yliannoksen aiheuttaneen potilaalleen haittoja; minun on ollut mahdotonta löytää edes lääketieteellisistä julkaisuista laajallakaan haulla tapausselostuksia tällaisista potilaista viime vuosikymmeniltä. Kuitenkin meitä varoitellaan – mielestäni aiheetta – paljon enemmän D-vitamiinin haitoista kuin D-vitamiinin vähyyteen liittyvistä hyvin tavallisista ja merkittävistä terveydellisistä riskeistä. Jos elimistömme D-vitamiinipitoisuus on hyvä, on todennäköisesti riskimme sairastua moniin tauteihin tai joutua käyttämään lääkkeitä selvästi pienempi kuin matalalla D-vitamiinipitoisuudella. Jos joku tauti, jonka esiintyvyyttä D-vitamiini vähentää, on jo tullut, voivat taudin oireet pysyä hyvällä D-vitamiiniannoksella kurissa paremmin. Hämmästyttävimpiä esimerkkejä omissa potilaissani on psoriasiksen iho- ja jopa nivelvaivojen helpottaminen. On paljon tutkimusnäyttöä ja tutkimuksellisia viitteitä D-vitamiinin hyvistä terveysvaikutuksista. Jos edes muutama kymmenen prosenttia näistä hyödyistä on totta, on vastuutonta suositella pieniä annoksia turvallisuuteen vedoten. Monen lääkkeen tarve ja menekki voisi osottautua selvästi nykyistä pienemmäksi – tästä ei liene haittaa muille kuin lääketehtaille.

Käytännön vinkkejä:

D-vitamiini imeytyy elimistön varastoihin, joista sitä käytetään. D-vitamiinia ei ole välttämätöntä ottaa päivittäin, vaan esimerkiksi koko viikon annoksen voi ottaa kerran viikossa. Jos suunnittelee ottavansa D-vitamiinia päivittäin ja huomaakin unohtaneensa eilisen annoksen, voi sen huoletta ottaa tämänpäiväisen kanssa. Suurempiannoksiset kapselit ovat yleensä halvempia, esimerkiksi noin 70ug päiväannoksen voi ottaa käyttämällä 500ug viikossa. (Todennäköisesti kerran kuukaudessa otettu koko kuukauden annos toimii myös hyvin.)

Suosittelen D-vitamiinia purkista samaa annosta ympäri vuoden riippumatta kesän aurinkoisuudesta tai sadekeleistä.

Annoksista ja pitoisuuksista:

  • Jos olet käyttänyt tiettyä (mieluiten kapselimuotoista eli öljyä sisältävää) D-vitamiiniannosta puoli vuotta tai pidempään, suosittelen verikoetta (koodi 1220 P-D-25; Pirkanmaalla tähän mittaukseen ei tarvita lääkärin lähetettä, Fimlabin laboratorion nettisivuilla voi tehdä itselleen lähetteen tutkimukseen).  Tutkimus maksaa noin 30 euroa eikä se kalleutensa vuoksi kuulu monenkaan työterveyshuollon sopimukseen tai omalääkärin käyttämiin testivalikoimiin. Omalähetteellä maksat sen itse.
  • Jos et ole käyttänyt mitään “kunnollista” annosta D-vitamiinia purkista (esim. olet käyttänyt vain virallisen suosituksen mukaisesti, et lainkaan tai epäilet että tablettimuotoinen vitamiini ei imeydy), suosittelen, että alat käyttää hyvää annosta. Mieluiten ehdotan aloittamaan 100ug kapseleilla (joissa on auringonkukkaöljyä, pellavansiemenöljyä tai muuta öljyä D-vitamiini lisäksi). Jos haluat jostain syystä olla varovainen, ala käyttää 50ug päivittäin, eli 300-400ug viikossa. Käytettyäsi tätä annosta noin puoli vuotta, mene verikokeeseen.
  • Jos verikokeen tulos on hyvin matala (alle 70nmol/l), kannattaa käytettyä annosta nostaa selvästi, ainakin kolmin- jopa viisinkertaistaa (jos olet käyttänyt suosituksen mukaista 10 tai 20ug, ala käyttää 50-100ug päivittäin).
  • Jos verikokeen tulos on 70-100nmol/l, kannattaa käytettyä annosta lisätä 50-80%:lla.
  • Jos tulos on 100-130nmol/l, ehdotan annosta nostettavaksi 20-50%:lla.
  • Jos nostat annosta, mene verikoekontrolliin 6-12 kuukauden kuluttua.
  • Jos verikokeen tulos on yli 150nmol/l, suosittelen taukoa purkki-D-vitamiinissa. Olen löytänyt hyvin vähän tutkimustietoa siitä, miten nopeasti veren D-vitamiinitaso laskee purkki-D-tauolla. Mielestäni luotettavin arvio on pitoisuuden lasku 1nmol/l:lla viikossa. Lasku näyttää olevan hyvin yksilöllistä aivan samoin kuin tarvittava annos. Jos esimerkiksi verikokeen tulos on 166nmol/l, suosittelen pitämään D-taukoa 16-24 viikkoa. Jatka tauon jälkeen purkista aiemmin käyttämääsi annosta pienemmällä annoksella. Jos pitoisuus on selvästi korkea (yli 200), kannattanee taukoa pitää reilu puoli vuotta tai jopa vuosi. Pitoisuuskontrolli on hyvä tehdä 6-12 kuukauden tauon jälkeen, koska pitoisuuden laskun nopeudesta on hyvin vähän tutkittua tietoa.

11 Comments

  1. Posted 31.12.2013 at 20.26 | Permalink

    Maija Kajan kirjoittaa täyttä asiaa jälleen kerran! Nuo lääketehtaat kun rahoittavat lähes koko suomalaisen lääketieteellisen tutkimuksen, niin ns. virallinen (lue THL) suositus D-vitamiinin annostuksesta on niin pieni, ettei se vaan häiritsisi lääketeollisuuden pillerimarkkinoita.
    Surullista, mutta totisen totta!;-((

    • Hanna T
      Posted 6.7.2014 at 13.40 | Permalink

      Jännittävää kyllä, myös D-vitamiini on lääkeyritysten valmiste. Yhtä lailla heidän etunsa on rummuttaa D-vitamiinin jatkuvan purkista ottamisen hyödyistä, mitään todistustaakkaahan heillä ei ravintolisäksi laskettavan D-vitamiinin hyödyistä tai haitoista ole, toisin kuin lääkkeiden osalta.

      • Tatu
        Posted 2.3.2015 at 11.16 | Permalink

        Niin, lääkeyritysten syyttäminen aivan kaikesta on samanlaista populismia, kuin maahanmuuttajien syyttäminen töiden viemisestä. Hyvin tunteita herättävää retoriikkaa, jossa ei välttämättä ole perää juuri laisinkaan. Mutta aina jos haluaa että kansa ottaa terveydestä kertovan jutun tosissaan, niin pitää vähän lääketeollisuutta syyttää.

        Saattaahan tässä olla jotain perää, kannattanee alkaa kontrolloimaan D-vitamiinia!

        • maijakajan
          Posted 2.3.2015 at 19.54 | Permalink

          Kuten ehkä huomasit, en syyttänyt lääkeyrityksiä vaan yksi kommentoija otti asian puheeksi. Minulla ei ole argumentteja sen enempää sen puolesta että lääkeyrityksillä olisi sormensa pelissä kuin että ei olisi. En tiedä. Joka tapauksessa monen merkittävän taudin riskin näyttää olevan paljon pienempi jos ihmisen elimistössä on hyvä D-vitamiinipitoisuus.

  2. Iinesanelma
    Posted 25.3.2014 at 22.08 | Permalink

    Todella mielenkiintoinen kirjoitus ja paljon todella tärkeää asiaa! Aivan ehdottomasti olen samaa mieltä siitä, että D-vitamiinin haittoja liiotellaan ja riittävän saannin hyötyjä vähätellään. Useimmat lääkärit eivät usko, halua uskoa tai saa uskoa D-vitamiinin hyötyihin. Ihanaa törmätä lääkäriin, joka on avoin asian suhteen ja kiinnostunut siitä!

    D-vitamiinin tarvehan määräytyy myös henkilön painon perusteella. Siis 100 kg painava ihminen tarvitsee enemmän D-vitaminiia kuin 60 kg painava.

    Muutama kysymys heräsikin tekstistä:
    – Mihin aikaan vuodesta testejä on tehty? Arvohan on korkeimmillaan loppukesästä (luonnonllinen d-vitamiinitaso korkeimmillaan, kun D-vitamiinia saa reilusti auringosta)
    – Onko annos ollut sama potilaan painosta riippumatta? (onko esim. tuo 267nmol/l 50µg annoksella minkäpainoisen henkilön tulos?)
    – Onko tulokset saavutettu öljykapseleilla vai pureskelutableteilla, vai ovatko potilaat syöneet oman harkintansa mukaan jompaa kumpaa?

    Itse olen syönyt n. 100µg/annosta jo useamman, ensimmäinen testitulos oli parin kk käytön jälkeen ja arvo oli 179nmol/l, mutta mitattu heinäkuussa. Pienensin annosta 50µg ja seuraava tulos (talvella) oli 105nmol/l. Tässä vaiheessa nostin annoksen takaisin 100µg (ja välillä jopa 120µg), jota olen syönyt läpi vuoden nyt pari vuotta. Sain vihdoin aikaiseksi mennä verikokeisiin ja odottelen tuloksia, mielenkintoista nähdä mitä arvot näyttävät! Tutulla taas 100µg annos parin vuoden ajan nosti arvon hieman yli kolmensadan (mitattu talvella), joten hänelle selvästi riittäisi pienempi annos, mutta meillä on painoeroa jonkun verran.

    • maijakajan
      Posted 26.8.2014 at 12.22 | Permalink

      Kokemukseni perusteella (nyt 8/14 paljon yli 1000 pitoisuusvastausta) D-vitamiinin imeytyminen ei perustu painoon tai ikään. Jotkut selvästi ylipainoiset saavat hyvän pitoisuuden pienellä annoksella, toiset hyvin hentoiset tarvitsevat suurta. En ole löytänyt vielä logiikkaa. Kaikille omille potilailleni olen suositellut kapselimuotoista vitamiinia tai ainakin öljyn käyttöä samassa yhteydessä, en ”kuivia tabletteja”. Ällistyttävän vähän toistaiseksi tuloksissa on näkynyt kesän vaikutus. Vielä en ole tavannut ihmistä, joka olisi saanut hyvät pitoisuudet pelkästään ruokavaliosta (paljon kalaa ja maitotuotteita), auringosta ja suosituksen mukaisesta lisästä.

      • mk
        Posted 3.1.2015 at 18.32 | Permalink

        Hei! Onko turvallista antaa lapsille (painavat yli 20 kg) päivittäin 50 µg d-vitamiinia? Annamme purutablettina, mutta ruokailun yhteydessä ja saavat rasvaa ruoassa kyllä. Emme käytä kevyttuotteita.
        Pojallamme on ollut pienestä asti käsissä paha atooppinen ihottuma (talvisin). Nyt kädet ovat ihanan pehmeät, ihottumaa ei ole enää. Olen päätellyt, että d-vitamiini on auttanut.

        • maijakajan
          Posted 3.1.2015 at 20.17 | Permalink

          Näyttää siltä, että D-vitamiinin imeytyminen on hyvin yksilöllistä. Varastot täyttyvät hitaasti, joten 50ug käyttäminen päivittäin muutaman vuoden ajan ei varmaankaan edes sellaiselle, jolla D imeytyy harvinaisen hyvin tuo millään haitallista pitoisuutta. Mutta voiko annosta käyttää 5 tai 10 vuotta, sitäpä ei tiedä. On tietysti myös mahdollista, että tuo annos on myös lapsille selvästi liian pieni. Ehdotan siis, että lapset käyttävät esim 350-400ug VIIKOSSA (eli noin 50ug päivittäin, mutta annoksen voi siis ottaa myös kerran viikossa, se imeytyy joka tapauksessa rasvakudoksen varastoon ja elimistö käyttää sitä sieltä tasaisesti) mutta käytät heidät pitoisuusmittauksessa esimerkiksi vuoden-kahden-kolmen kuluttua että näet mikä varastotilanne on.

          • mk
            Posted 3.1.2015 at 21.38 | Permalink

            Kiitos paljon vastauksestasi! Olisi todellakin mielenkiintoista mittauttaa pitoisuudet, ja varmaan joskus mittautammekin.

  3. DPek
    Posted 12.12.2014 at 13.08 | Permalink

    Minulla vasta n.170ug päivässä nosti D-vitamiinipitoisuuden 85nmol/l. Olen vähän yli 90kg ja 50v mies ja vasta nyt tähän heräsin kun jouduin tutkimuksiin osteoporoosin vuoksi. Vaihtelee ilmeisesti hyvin paljon tämä imeytyminen kuten artikkelissa todetaan ja verikokeet ovat ainoa konsti selvittää kuinka paljon tarvitsee.

  4. mk
    Posted 7.7.2015 at 20.07 | Permalink

    Uskaltaako sellainen henkilö, jolta on poistettu toinen munuainen, syödä 50-100µg d-vitamiinia päivässä? Voiko munuainen jotenkin vaurioitua? Kuulin, että d-vitamiini toimii verenpainelääkkeen tavoin, voisiko sillä korvata verenpainelääkkeen?

Kirjoita kommentti

Your email is never published nor shared. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*
*