Näinä päivinä – marraskuussa 2014 – kansalaisaloite omantunnonvapaudesta on saanut tarvittavat 50 000 allekirjoitusta. Sen mukaan lähikuukausina tai –vuosina eduskunnan käsittelyyn tulee lakiehdotus terveydenhuollon henkilöstön oikeudesta kieltäytyä allekirjoittamasta raskauden keskeytykseen tarvittavia lausuntoja ja osallistumasta keskeytykseen. Olen seurannut allekirjoitusten keräämistä ja asiaan liittyvää melko vähäistä keskustelua erittäin ristiriitaisin tuntein.
Suomessa naisella tai perheellä on lailla säädetty oikeus alkaneen raskauden keskeytykseeen esimerkiksi jos nainen ei ole täyttänyt seitsemäätoista tai on yli 40 vuotias raskauden alkaessa, nainen on synnyttänyt neljä lasta tai jos naisen tai hänen perheensä elämänolot ja muut olosuhteet ovat sellaiset että lapsen synnyttäminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus.
Olen tehnyt vuosia töitä gynekologina maassa, jossa raskauden keskeytys on laiton. Ennen nykyistä lakia oli keskeytyksen saaminen myös Suomessa vaikeaa. Olen vuosien kuluessa keskustellut monien suomalaisten gynekologien kanssa, jotka ovat toimineet Suomessa aiemman lainsäädännön aikana. Ei-toivotun raskauden jatkamiseen “pakottaminen” voi olla naisen psyykelle tuhoavaa. Puoskaroitujen aborttien seuraukset ovat usein katastrofaalisia. Olen menettänyt monta hyvin nuorta potilastani tai monen pienen lapsen äitiä puoskaroidun abortin seurauksena. Raskauden kesketyksen saamisen vaikeus ei kokemukseni mukaan suojele elämää.
Jokaisella päätöksellä on sekä toivottuja että ei-toivottuja, helposti ennustettavia ja vaikeasti ennustettavia vaikutuksia. Millaisia vaikutuksia nyt esitetyllä lakimuutoksella olisi? Nähdäkseni se ainakin vaikeuttaisi raskauden keskeytyksen saamista. Laki ei vähentäsi raskauden keskeytyksiä eikä tukisi naisia jatkamaan ei-toivottua raskautta – minkä kuvittelisin näiden omantunnon vapautta ajavien mielestä olevan tavoiteltavaa. Pienillä paikkakunnilla voisi olla mahdotonta löytää lääkäriä joka suostuu kirjoittamaan raskauden keskeytystä varten lausunnon vaikka lakiin kirjoitetut perusteet täyttyisivät. Ei-toivotun raskauden edessä ahdistuneen ihmisen olisi todennäköisesti vaikeampaa löytää ammattilaista joka kohtaisi naisen ja asettuisi hänen tilanteensa kuulijaksi ja kokijaksi yhdessä etsimään oikeaa ja hyvää ratkaisua. Keskeytykseen päätyessään naisen olisi nykyistä vaikeampi saada tukea ja myötätuntoa, jotka vähentäisivät katumisen todennäköisyyttä. Gynekologiksi erikoistuisi nykyistä enemmän ihmisiä, jotka eivät voisi kirjoittaa lausuntoja tai osallistua raskauden keskeyttämiseen. Kun keskeytysten tarve ja määrä ei lain seurauksena vähentyisi, kasautuisivat keskeytykset yksittäisille lääkäreille ja hoitajille.
On hyvä, jos lakialoitteesta käytävä keskustelu saa aikaan sen, että tavoittelemme parempia seksualiterveyteen liittyviä tietoja ja taitoja, hoidamme paremmin eri ikäisten ehkäisytarpeen, onnistumme vähentämään raskauden keskeyttämisen tarvetta, voimme antaa ei-toivotun raskauden kanssa elävälle kiireetöntä ammattilaisen aikaa vaihtoehtojen miettimiseen, tuemme nykyistä paremmin ei-toivottua raskautta jatkavaa, tuemme ja myötäelämme niiden kanssa, jotka päätyvät raskauden keskeyttämiseen ja raskauden keskeyttämistä myöhemmin katuvien määrä vähentyy. Näistä vaikutuksista minulla olisi hyvä omatunto. Nyt käsittelyyn tulevalla lakialoitteella ei näitä vaikutuksia ole.
Julkaistu Aamulehdessä 23.11.14