D-vitamiinin vaikutuksia terveydelle on viime vuosina tutkittu paljon. Elimistön hyvä D-vitamiinipitoisuus näyttää vähentävän monen sairauden riskiä. Osasta suojavaikutuksia on vain vahvoja viitteitä, jotkut ovat tutkimusten mukaan todistettuja. Joidenkin yleisten syöpien (rinta-, eturauhas-, paksusuolisyöpä), sepelvaltimotaudin, sydäninfarktin, aivoinfarktin, dementian, monenlaisten autoimmuunisairauksien (diabetes, MS-tauti, keliakia, psoriasis, Chronin tauti, koliitti), raskauden komplikaatioiden, nivelvaivojen ja masennuksen riski näyttää olevan pienempi niillä, joiden elimistössä on hyvä D-vitamiinipitoisuus. D-vitamiini vahvistaa luuta ja parantaa tasapainoa eli vähentää kaatumisen riskiä. D-vitamiini parantaa vastustuskykyä niin virus- kuin bakteeritulehduksia (myös lapsilla esimerkiksi korvatulehduksia) vastaan. Haittaa D-vitamiinista ei ole, kunhan pitoisuudet eivät ole liian korkeat.

Paljon on kiistelty siitä millä annoksella ihmiset saavat elimistöönsä hyvän ja turvallisen D-vitamiinipitoisuuden. Virallisia annos- ja pitoisuussuosituksia on kritisoitu aivan liian pieniksi, toisaalta jotkut asiantuntijat ovat vakavastikin varoitelleet yliannoksen vaaroista. Lukemieni tutkimusten perusteella veren D-vitamiinipitoisuuden olisi mielestäni hyvä olla yli 100nmol/l (nanomoolia litrassa), tavoittelemisen arvoinen taso on 130-150nmol/l. Myrkyllinen pitoisuus on yli 375nmol/l. Toisaalta maailmalla ei ole todettu haittoja, kunhan pitoisuus pysyy alle 500nmol/l ja päivittäinen annos on enintään 250ug.

Kuluneen vuoden aikana noin 500 potilastani on käynyt verikokeessa, jossa mitataan veren D-vitamiinipitoisuus. Ällistykseni on ollut suuri, kun tulokset ovat tulleet. Pitkään (vähintään puoli vuotta) samaa annosta käyttäneiden veripitoisuuden vaihtelevat kymmenkertaisesti. Jollekin – tosi harvalle – esimerkiksi 50ug päiväannos on turhan suuri (pitoisuus 267nmol/l), suurimmalle osalle selvästi turhan pieni (paljonkin alle 100 – jopa alle 40) ja joillekin melko hyvä. Ilman verikoetta näyttää siis olevan mahdoton tietää mikä annos itse kullekin tuo elimistöön hyvän ja terveyssuojia tuovan pitoisuuden.

Koska D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, se tarvitsee rasvaa imeytyäkseen. Ilmeisesti apteekissa D-vitamiinia myyvät henkilöt huomaavat harvoin muistuttaa tästä. Hyvänmakuisesta imeskeltävästä tabletista D-vitamiini ei todennäköisesti imeydy, mikäli sitä ei ota öljyn tai rasvaa sisältävän ruuan kanssa. Mielestäni viisainta on käyttää D-vitamiini kapseleista, joissa on vitamiinin lisäksi öljyä. Tämä varmistaa imeytymistä.

Millä erikoisalalla tahansa toimiva käytännön lääkäri tapaa päivittäin monia potilaita, joiden sairauteen ainakin osasyynä on todennäköisesti elimistön turhan pieni D-vitamiinipitoisuus. En ole tavannut vielä yhtäkään lääkäriä, joka olisi kertonut D-vitamiinin yliannoksen aiheuttaneen potilaalleen haittoja; minun on ollut mahdotonta löytää edes lääketieteellisistä julkaisuista laajallakaan haulla tapausselostuksia tällaisista potilaista viime vuosikymmeniltä. Kuitenkin meitä varoitellaan – mielestäni aiheetta – paljon enemmän D-vitamiinin haitoista kuin D-vitamiinin vähyyteen liittyvistä hyvin tavallisista ja merkittävistä terveydellisistä riskeistä. Jos elimistömme D-vitamiinipitoisuus on hyvä, on todennäköisesti riskimme sairastua moniin tauteihin tai joutua käyttämään lääkkeitä selvästi pienempi kuin matalalla D-vitamiinipitoisuudella. Jos joku tauti, jonka esiintyvyyttä D-vitamiini vähentää, on jo tullut, voivat taudin oireet pysyä hyvällä D-vitamiiniannoksella kurissa paremmin. Hämmästyttävimpiä esimerkkejä omissa potilaissani on psoriasiksen iho- ja jopa nivelvaivojen helpottaminen. On paljon tutkimusnäyttöä ja tutkimuksellisia viitteitä D-vitamiinin hyvistä terveysvaikutuksista. Jos edes muutama kymmenen prosenttia näistä hyödyistä on totta, on vastuutonta suositella pieniä annoksia turvallisuuteen vedoten. Monen lääkkeen tarve ja menekki voisi osottautua selvästi nykyistä pienemmäksi – tästä ei liene haittaa muille kuin lääketehtaille.

Käytännön vinkkejä:

D-vitamiini imeytyy elimistön varastoihin, joista sitä käytetään. D-vitamiinia ei ole välttämätöntä ottaa päivittäin, vaan esimerkiksi koko viikon annoksen voi ottaa kerran viikossa. Jos suunnittelee ottavansa D-vitamiinia päivittäin ja huomaakin unohtaneensa eilisen annoksen, voi sen huoletta ottaa tämänpäiväisen kanssa. Suurempiannoksiset kapselit ovat yleensä halvempia, esimerkiksi noin 70ug päiväannoksen voi ottaa käyttämällä 500ug viikossa. (Todennäköisesti kerran kuukaudessa otettu koko kuukauden annos toimii myös hyvin.)

Suosittelen D-vitamiinia purkista samaa annosta ympäri vuoden riippumatta kesän aurinkoisuudesta tai sadekeleistä.

Annoksista ja pitoisuuksista:

• Jos olet käyttänyt tiettyä (mieluiten kapselimuotoista eli öljyä sisältävää) D-vitamiiniannosta puoli vuotta tai pidempään, suosittelen verikoetta (koodi 1220 P-D-25; Pirkanmaalla tähän mittaukseen ei tarvita lääkärin lähetettä, Fimlabin laboratorion nettisivuilla voi tehdä itselleen lähetteen tutkimukseen).  Tutkimus maksaa noin 30 euroa eikä se kalleutensa vuoksi kuulu monenkaan työterveyshuollon sopimukseen tai omalääkärin käyttämiin testivalikoimiin. Omalähetteellä maksat sen itse.
• Jos et ole käyttänyt mitään “kunnollista” annosta D-vitamiinia purkista (esim. olet käyttänyt vain virallisen suosituksen mukaisesti, et lainkaan tai epäilet että tablettimuotoinen vitamiini ei imeydy), suosittelen, että alat käyttää hyvää annosta. Mieluiten ehdotan aloittamaan 100ug kapseleilla (joissa on auringonkukkaöljyä, pellavansiemenöljyä tai muuta öljyä D-vitamiini lisäksi). Jos haluat jostain syystä olla varovainen, ala käyttää 50ug päivittäin, eli 300-400ug viikossa. Käytettyäsi tätä annosta noin puoli vuotta, mene verikokeeseen.
• Jos verikokeen tulos on hyvin matala (alle 70nmol/l), kannattaa käytettyä annosta nostaa selvästi, ainakin kolmin- jopa viisinkertaistaa (jos olet käyttänyt suosituksen mukaista 10 tai 20ug, ala käyttää 50-100ug päivittäin).
• Jos verikokeen tulos on 70-100nmol/l, kannattaa käytettyä annosta lisätä 50-80%:lla.
• Jos tulos on 100-130nmol/l, ehdotan annosta nostettavaksi 20-50%:lla.
• Jos nostat annosta, mene verikoekontrolliin 6-12 kuukauden kuluttua.
• Jos verikokeen tulos on yli 150nmol/l, suosittelen taukoa purkki-D-vitamiinissa. Olen löytänyt hyvin vähän tutkimustietoa siitä, miten nopeasti veren D-vitamiinitaso laskee purkki-D-tauolla. Mielestäni luotettavin arvio on pitoisuuden lasku 1nmol/l:lla viikossa. Lasku näyttää olevan hyvin yksilöllistä aivan samoin kuin tarvittava annos. Jos esimerkiksi verikokeen tulos on 166nmol/l, suosittelen pitämään D-taukoa 16-24 viikkoa. Jatka tauon jälkeen purkista aiemmin käyttämääsi annosta pienemmällä annoksella. Jos pitoisuus on selvästi korkea (yli 200), kannattanee taukoa pitää reilu puoli vuotta tai jopa vuosi. Pitoisuuskontrolli on hyvä tehdä 6-12 kuukauden tauon jälkeen, koska pitoisuuden laskun nopeudesta on hyvin vähän tutkittua tietoa.