Opintorahalla elämisestä

Tampereen Yliopiston opiskelijat haastoivat joitain kansanedustajaehdokkaita elämään opintorahalla, eli 233 eurolla.  Rahani loppuivat alle 2 viikossa, vaikka jätin astmalääkkeeni ostamatta sinnitelläkseni vielä hetken.

Tämä yritys toi paljon ajatuksia, joista tässä alla muutama.

Ensinnäkin muistui mieleen opiskeluaikani 70-luvulla. Opiskelin Helsingissä lääketiedettä. Muistan erityisesti yhden toukokuun. Olin laskenut, että rahani riittävät loppulukukaudeksi, kun joka päivä joko syön lautasellisen puuroa tai kuljen yhteen suuntaan ratikalla Ruskeasuolta Pitkänsillan kupeessa oleville laitoksille (toiseen suuntaan sitten pitikin kävellä), ratikkalippu maksoi 50 penniä. Lääketieteellisen kemian ryhmätöissä rikoin lasisen erottelusuppilon. Se maksoi 100 markkaa. Rikottuani sen, menin komeroon itkemään, koska minulla ei ollut sitä rahaa, vaikka olisin antanut kaikki jäljellä olevat mukaanlukien kotimatkan junalippua varten varatut. Yksi kurssikaverini löysi mut komerosta itkemästä ja lupasi lainata 300 markkaa! Siitä alkoi meidän hyvä ystävyys, joka jatkui koko opiskeluajan. Ja minä sain joka päivä sekä puuroa että kulkea ratikalla. Se oli juhlaa.

Tuolloin opiskeltiin lainalla, jota sitten maksettiin takaisin pitkään valmistumisen jälkeen.  Ja yleensä opintojen jälkeen saatiin töitä, mikä ei ainakaan kaikilla aloilla nykyisin ole ollenkaan varmaa.  En ymmärrä miksi se, että minä tai sukupolveni on ollut tiukoilla, tarkoittaisi sitä, että nykyinenkin sukupolvi pitää vääntää mahdollisimman tiukoille. Niinpä olen sitä mieltä, että opintorahaa on välttämätöntä nostaa. Ja tämä on tärkeämpää kuin tulorajojen nosto, vaikka sekin pitää tehdä.

Tämä opintorahalla kituuttaminen pani minut yllättävään tilanteeseen.  Minulla on diagnosoitu astma muutama vuosi sitten. Käytän kolmea lääkettä. Kesken yrityksen selvitä opintorahalla yksi lääkkeistäni loppui. Päätin yrittää selvitä kahdella lääkkeellä. Astma kyllä oli aika huonossa tasapainossa. Eipä taida opiskelija voida sairastaa tai tarvita säännöllistä lääkitystä.

Kun rahani toissapäivänä loppui, panin eilen ranttaliksi, ostin ruokaa hirveällä summalla, viiniäkin, ostin meikkejä, ajoin taksilla, tänään kävin konsertissa (lippu maksoi melkein kolmekymppiä!) ja ostin hiustenhoitoaineita parilla kympillä. Ja ymmärrän hyvin, että tällaista ei parin viikon kituutuksen jälkeen opiskelija tee.

Kirjoita kommentti

Your email is never published nor shared. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*
*