Sairaalainfektio on hoitoon liittyvä infektio, joka lisää hurjasti  hoidon kustannuksia, sairastavuutta ja kuolleisuutta.  Mitä enemmän keskuudessamme on ihmisiä, joilla on esimerkiksi MRSA (metisilliinille resistentti Staphylococcus Aureus), sitä suuremmassa riskissä on meistä jokainen mikäli joudumme sairaalahoitoon.

Kuka tahansa – lapsi, aikuinen tai vanhus – voi sairaalaan jouduttuaan saada esimerkiksi haavainfektion, johon tavalliset antibiootit tehoavat huonosti tai eivät ollenkaan.  Nämä infektiot voivat aiheuttaa verenmyrkytyksen tai keuhkokuumeen, jolloin esimerkiksi sairaalaan ”terveenä” polvileikkaukseen tullut henkilö kuolee.  Viime vuoden aikana MRSA-infektion on laskettu maksaneen Tampereen Yliopistolliselle Sairaalalle 2,5 miljoonaa euroa suorina kuluina.  Epäsuoria kuluja on moninkertainen määrä.  Toinen tänä vuonna selvästi lisääntynyt sairaalainfektio on bakteeri Clostridium difficile, joka aiheuttaa pahaa ja hengenvaarallista ripulia.

Pirkanmaa on ollut vuodesta 2001 alkaen Suomen häpeäpilkku MRSA-tilastoissa.  Vuonna 2004 todettiin 20 uutta MRSA-tapausta ja aloitettiin tehotoimet tilanteen parantamiseksi.  Toimet olivat kuitenkin liian vähäisiä tai liian lyhytaikaisia, koska tilanne on sen jälkeen edelleen pahentunut.  Tänä vuonna on todettu jo 50 uutta MRSA-tapausta, kun koko viime vuoden aikana niitä oli 46!  Vertaapa näitä lukuja tuohon vuoden 2004 katastrofaaliseen kahteenkymmeneen.

Tutkimusten mukaan tärkeimmät toimet, joilla MRSA ja muut sairaalainfektiot voidaan saada kuriin on henkilökunnan määrän lisääminen, kohortointi (kaikkien infektoituneiden, myös kantajien, eristäminen omiin huoneisiinsa tai omille osastoille, joilla on oma henkilökuntansa) ja käsihygienian ja muun hygienian tehostaminen.  Nämä toimet ovat kalliita, mutta kaikkien terveystaloustieteellisten tutkimusten mukaan MRSA-infektioiden estäminen – kalliillakin toimenpiteillä – tulee halvemmaksi kuin jatkuva MRSA-infektion leviäminen.  Tarvitaanko todellakin tavalliseen ”rutiininomaiseen” leikkaukseen tulevan lapsen tai työikäisen aikuisen kuolema ennen kuin Tampereella ja TaYS:ssa aletaan toden teolla tehdä välttämättä tarvittavia toimia?