Silmät kiinni – ja hyppy
Olen ollut mukana kunnallispolitiikassa vasta reilut 4 vuotta. Saman ajan olen seurannut aiempaa tiiviimmin myös valtakunnan politiikkaa ja lainsäädäntötyötä. Yhä kasvavalla ällistyksellä olen kuunnellut ja katsellut sitä kevyttä pinnallisuutta ja lähes pohjatonta epäanalyyttisyyttä millä monia merkittäviä ja jopa perustavaa laatua olevia kuntalaisia tai kansalaisia koskevia suunnitelmia, lakiesityksiä, päätöksiä ja lakejakin tehdään. Viimeksi näihin synkkiin mietelmiin on ajanut lakiesitys sosiaali- ja terveydenhuollon palveluseteleistä. Aamulehden Mielipide-palstan lukijatkin ovat lukeneet monia kirjoituksia asiasta. Minua on hämmästyttänyt se varmuus, millä poliitikot ovat kirjoittaneet lakiesityksestä, jonka vaikutuksia esimerkiksi terveydenhuollon kustannuksiin ja rahoitusrakenteisiin, yksityisen ja julkisen terveydenhuollon suhteisiin, syrjäseutujen palveluiden turvaamiseen, palveluista perittäviin maksuihin, kansalaisten samanarvoisuuteen palveluiden käyttäjinä tai terveydenhuollon rahoitusrakenteisiin ei ole lainkaan analysoitu.
Aamulehden kirjoittajat ratsastavat mielikuviin, unelmiin, pelkoihin ja toiveisiin perustuvilla vaaleanpunaisilla, purppuraisilla tai mustanpuhuvilla pilvihevosilla. Heikki A. Ollilan (kok) vaaleanpunainen pilvihevonen kantaa ilosanomaa niin kuntien kuin käyttäjien kannalta myönteisestä uudistuksesta, kuntien lisääntyneestä kustannustehokkuudesta ja monipuolisemmista palveluista (Al 27.3.09). Saara Karhun (sd) epäilyn pilvihevonen perustuu julkisen terveydenhuollon rapautumiseen ja kansalaisten terveyserojen kasvamiseen (Al 7.4.09). Arto Satonen (kok) ja Harri Airaksinen (kok) ratsastavat olettamuksella palvelusetelien kustannustehokkuudesta ja iloitsevat kansalaisten osallistumisesta terveyskulujensa maksamiseen (Al 8.4.09). Kimmo Sasin (kok) unelmien mukaan palveluiden saanti monipuolistuu, kysyntähuippuja tasoitetaan ja verorasitukseen kohdistuvaa painetta lasketaan (Al 11.4.09).
Peruspalveluministeri Paula Risikko (kok) on Mediuutisten blogissaan 17.3.09 arvellut että palvelusetelin käyttöönotto ei heikennä syrjäseutujen ja harvaan asuttujen alueiden palveluita. Suomen Lääkäriliitto kannattaa hallituksen lakiesitystä ja arvelee palvelusetelin edistävän terveydenhuollon toimijoiden yhteistyötä.
Kaikki nämä mielipiteet ja kirjoitukset perustuvat mielikuviin, toiveisiin, unelmiin tai pelkoihin. Minkäänlaista selvitystä saati perusteellista analyysiä palvelusetelilain vaikutuksista ei ole ilmeisesti olemassa ? jos on, se on visusti piilotettu ja vaiettu.
Ehkä on mahdollista, että kaikki se hyvä (kustannustehokkuus, monipuolisemmat palvelut, pienyrittäjyyden lisääntyminen, kasvanut terveyspalveluiden rahoituspohja, verorasituksen pieneneminen, toimijoiden parantunut yhteistyö), mitä palveluseteliä kannattavat poliitikot maalailevat, tulee tapahtumaan. On ainakin yhtä mahdollista, että vastustajien pelot toteutuvat (palveluiden tuottajat ja asiantuntijat siirtyvät joukoittain yksityiselle puolelle, syrjäseutujen palvelut rapautuvat entisestään, kansalaiset eriarvoistuvat, kulut kasvavat, julkinen terveydenhuolto romahtaa). On hyvin todennäköistä, että tapahtuu myös paljon sellaista, mitä lain laatijat ja säätäjät eivät tule ajatelleeksi.
Kaikilla päätöksillä – laeillakin – on niin helposti ennustettavia kuin vaikeasti ennustettavia vaikutuksia; niin niitä vaikutuksia, joita toivomme kuin ei-toivottuja vaikutuksia. Näiden analysoiminen ennen päätöksen tekemistä tai lain säätämistä olisi mielestäni välttämätöntä. Nykypolitiikassa vaikutusanalyysejä ei tehdä. Tällaiseen analyysityöhön on viime vuosikymmeninä kehitelty toimivia työkaluja, niitä ei vain näytetä ennättävän, ymmärrettävän tai haluttavan käyttää. Miksiköhän?
Viiden viime vuoden aikana olen hitaasti ja kammottavasti herännyt näkemään miten hyllyvällä maaperällä – suolla kerrassaan – on monien merkittävien ja jopa perustavaa laatua olevien suunnitelmien, kunnallisten päätösten ja lakiesitysten teko. Kun mielikuvilla on maalailtu tarpeeksi lumoavia unelmien pilviä, ovat päättäjämme ja lainsäätäjämme valmiita ottamaan nenästä kiinni ja hyppäämään – palveluiden, järjestelmän, meidän kustannuksellamme. Ehkä vaikutukset tullaan muutaman kymmenen vuoden kuluessa näkemään, jos niitä kukaan sattuu sittenkään tutkimaan ja laskemaan? Riittääkö tämä meille? Tällaistako päätöksentekoa haluamme?
(Kirjoitus on julkaistu Aamulehden Mielipide-palstalla huhtikuussa 2009)