Tanska on jotenkin erityisen leppoisa, kaunis ja löyhäpipoinen maa. Ainakin minulla on tällainen mielikuva. Voisin liittyä Tanska-Fan-Clubiin. Kahdesta syystä en kuitenkaan liity. Ensimmäinen on, että en tiedä sellaista olevankaan.
Televisiosta tuli riemastuttava tanskalainen elokuva Ninnin päiväkirjat (Nynne, 2005) tiistaina 3.8.10. Elokuva käsitteli kevyellä kädellä muun muassa parisuhteen kaipuuta, yksinäisyyttä, äidin ja aikuisen pojan suhdetta, miniäehdokkuutta, työtoveruutta, ystävyyttä, shoppailu-, peli- ja alkoholiriippuvuutta, kipeää eroa rakastetusta, mustasukkaisuutta, vammaisuutta ja seksuaalisuuden monimuotoisuutta.
Elokuvaa katsoessa minua häiritsi päähenkilön jatkuva tupakointi. Ninni tupakoi työpaikallaan, ravintolassa, omassa kodissaan, kylässä, kahvilassa, kadulla, kaupoissa. Kertaakaan kukaan elokuvan tupakoitsijoista ei kysynyt seurueeltaan, häiritseekö tupakointi. Näin epäilemättä Tanskassa vuonna 2005 ja muita Pohjoismaita enemmän vielä vuonna 2010kin.
En ole missään nähnyt niin paljon tupakoinnin vaurioittamia naisia kuin Tanskassa; ihon ryppyisyyttä, harmautta ja keltaisuutta, tupakan vaikutusta ääneen, keltaisia hampaita ja sormia, kasaan painuneita ja kumaraisia naisia. Käytännön terveysvaikutuksista minulla ei ole kokemusta, en ole tehnyt lääkärin työtäni Tanskassa.
Tupakointi aiheuttaa paljon ongelmia, jotka eivät ole leikin tai pelkän ulkonäön asia. Esimerkiksi tupakointi lisää merkittävästi lapsettomuutta. Tanskassa jo noin 5-7 vuotta sitten 6-7 prosenttia vauvoista sai alkunsa koeputkihedelmöityksellä ja aika raskausyrityksen käynnistämisestä raskauteen oli muutaman vuosikymmenen kuluessa selvästi pidentynyt. Samaan aikaan Suomessa lapsettomuushoidoilla pantiin alulle pari prosenttia vauvoista. Tupakointi vaikuttaa haitallisesti niin naisen kuin miehen hedelmällisyyteen. Laajasti tutkituista spermoista tanskalaisten on ollut jo vuosikymmeniä huonoimpia.
Tupakointi lisää selvästi naisen riskiä saada kohdunkaulan syöpä papillomavirustulehduksen seurauksena.
Tanskassa on vasta elokuusta 2007 alkaen ollut jonkinlainen yleisten tilojen tupakointia rajoittava lainsäädäntö. Edelleenkin lainsäädännössä on monta muissa Pohjoismaissa täysin mahdotonta porsaanreikää. Onkohan oikeasti niin, että kuninkaallisilla ei juurikaan ole poliittista – esimerkiksi terveyspoliittista – valtaa? On vaikea keksiä kuninkaallisen perheen ketjutupakoimista todennäköisempiä syitä sille, että Tanskan lainsäädäntö on vasta nyt saatu jonkinlaiseen terveyttä edistävään, tupakoimattomuuteen kannustavaan ja tupakoimattomia huomioivaan malliin. Minkähänlainen tupakkalainsäädäntö olisi Ruotsissa, jos Silvia, Victoria ja Daniel olisivat ketjupolttajia? Surullista on, että mahdollisesti ja jopa todennäköisesti tuhannet ihmiset suhtautuvat tupakoinnin terveysriskeihin ja tupakoimattomien elämänlaadun huonontumiseen kevyesti ja epärealistisesti kuninkaallisten esimerkkiin tukeutuen.
Tanskan kuningatar Margareeta II (muuten, Margareeta I on hallinnut Tanskaa 1300- ja 1400-lukujen vaihteessa!) täytti 70 vuotta huhtikuussa 2010. Koko Euroopan päällä oli juhlaviikon aikana tuhkapilvi… Ylimielisistä ja muista piittaamattomista tupakoitsijoista ilmeisesti Tanskan kuninkaalliset ovat surullisen äärimmäisiä esimerkkejä. Kun Scandinavian Airlines System SAS muuttui (vihdoin! miksiköhän tämän lentoyhtiön kohdalla jouduttiin odottamaan epätavallisen kauan…) kokonaan savuttomaksi, Tanskan kuningatar Margareeta sytytti matkan kunniaksi savukkeen. Kun hänelle huomautettiin, että tupakointi on SAS:n lennoilla kiellettyä, hän ylimielisesti pyyhkäisi kiellon syrjään, koska ”hänhän on kuningatar”.
Vuonna 2008 kuninkaallisissa häissä (avioon astuivat prinssi Joachim ja uusi prinsessa Marie) työtään tekevät tarjoilijat osoittivat mieltään työnseisauksella kesken juhlien. Tarjoilijat vaativat, että lakia noudatetaan eikä heidän työpaikallaan tupakoida. Sulhanen Joachim, morsian Marie sekä sulhasen molemmat vanhemmat ovat ketjupolttajia samoin kuin epäilemättä suuri osa juhlaväestäkin. Työntekijöiden oikeutettu vaatimus tupakoimisesta ulkona kaikui kuninkaallisten ylimielisellä esimerkillä kuuroille korville. Tästä tapahtumasta sentään Tanskassa nousi melkomoinen älämölö.
Tupakointi ei ole ainoastaan tehokkaan koukuttavaa, sietämättömän vaarallista ja käsittämättömän typerän näköistä. Se myös haisee. Olen sellainen nirppanokka, että kesän kauneimpina aurinkopäivinäkin luen kantakapakassani Paapassa työpäivän jälkeen lehden sisätiloissa. Minua häiritsee oikeasti niin paljon ällöttävä tupakansavu terassilla. Olisipa terasseillakin erikseen tupakoimattomien puoli!
Siispä toinen syy, miksi en liity Tanska-Fan-Clubiin on maan takapajuinen tupakoitsijoita suojeleva käytäntö sekä tupakkapolitiikka. Suru, koska Tanskassa on mädän lisäksi todella paljon hyvää!