Monet naiset pelkäävät synnytystä. Sairaaloissa on pitkään ollut pelkopoliklinikoita. Naiset pelkäävät mm. itselleen hallitsemattomien toimenpiteiden kohteeksi joutumista ja kipua. Raskaana olevalle vakuutetaan, että kipu voidaan hoitaa turvallisesti lääkkein, kuten epiduraalipuudutuksella. Kuitenkaan kivun lääkkeellinen hoito ei ole riskitöntä. Lääkehoito lisää toimenpiteiden (esim. imukuppi- tai pihtisynnytysten) ja näihin liittyvien repeämien ja muiden vaurioiden riskiä. Epiduraalipuudutukseen liittyvässä eipäs-juupas-keskustelussa on mielestäni unohdettu merkittäviä synnyttämiseen ja synnytyskipuun liittyviä tutkimustuloksia.
Pelko voi pahentaa kipua, pitkittää synnytystä ja lisätä kipulääkkeen ja toimenpiteiden tarvetta. Koulutetun tukihenkilön (ns. doula) läsnäolo vähentää synnytyksen kestoa, kipulääkityksen tarvetta, imukuppi- ja pihtisynnytyksiä ja jopa keisarinleikkauksia.
Usein keskustelussa kivun hoidosta vaihtoehtoina ovat kivun hoitamatta jättäminen tai lääkitty kipu (puudutukset, lihakseen annettavat lääkkeet, ilokaasu). Hoitamatta jättämisen ja lääkitsemisen lisäksi vaihtoehtoja on kaksi, "hoituva" ja ilman lääkkeitä hoidettu kipu. Naisen elimistön kivun lievitysmekanismit voivat helpottaa kipua ilman lääkitystä tai muutakaan puuttumista. Kipu hoituu helpommin, jos synnyttäjä luottaa itseensä ja on peloton. Tähän naista voidaan tukea raskauden aikana ja jo ennen raskautta. Peloton ja levollinen synnyttäjä löytää kipua helpottavat asennot tai liikkumisen muodon.
Kipua voidaan myös hoitaa hyvin tutkituilla tavoilla ilman lääkkeitä esim. hieronnalla, akupunktiolla, kylvyllä tai ns. akvarakkuloilla. Sairaalassa normaali synnyttäjä voi tavata synnytyksen aikana jopa 10-16 vierasta ihmistä ja kuitenkin olla suurimman osan ajasta yksin. Pelko yksin jäämisestä ja itselleen hallitsemattomien toimenpiteiden kohteeksi joutumisesta on monelle suurempi kuin lääkitsemättömän kivun pelko.
Jo vuonna 1998 julkaistussa suomalaistutkimuksessa 6% naisista toivoi kotisynnytystä ja ainoastaan 66% niin naisista kuin miehistä halusi "perinteisestä" sairaalasynnytystä. Vaihtoehtoisten synnytyspaikkojen ja -tapojen suosio on viime vuosina lisääntynyt selvästi ainakin kotisynnytysavun pyyntöjen määrän kasvun perusteella.
Lapsen tunteiden ja elämän hallinnan kehittymiselle varhaisella vuorovaikutuksella on suuri merkitys. Syntymä ja vastasyntyneisyyskausi ovat tärkeitä varhaisen vuorovaikutuksen kannalta. Tukemalla raskaana olevaa ja synnyttävää naista voimme vaikuttaa syntyvän lapsen koko elämään. Synnytyskokemus voi vahvistaa naisen luottamusta itseensä ja omiin voimavaroihinsa myös äitinä. Esimerkiksi koulutetun tukihenkilön läsnäolo synnytyksessä lisäsi imettämistä ja muuta huolenpitoa lapsesta ja vähensi synnytyksen jälkeistä masennusta. Nykyaikaiseen raskauden ja synnytyksen hoitoon kuuluu mielestäni äidin ja perheen tukeminen, luottamus naisen voimavaroihin, monipuoliset ja "räätälöidyt" kivun hoitomenetelmät, tarvittaessa tarkat syntymättömän lapsen voinnin tutkimukset, mahdollisuus pikaiseen puuttumiseen (keisarinleikkaus, imukuppi, pihdit) sekä vastasyntyneen hyvä hoito, johon liittyy varhaisen vuorovaikutuksen ja imetyksen tukeminen. Monessa synnytysyksikössä ollaan kiireen ja ahtauden takia menossa väärään suuntaan. Toisaalta yksiköt, joissa on ammattitaitoista henkilökuntaa ja halua hyvään ja perhemyönteiseen synnytyksen hoitoon kamppailevat lakkautusuhan alla.
"Tule syliin, minä puhallan" voi auttaa synnytyskipuun. Vastaus otsikon kysymykseen on mielestäni kyllä. Mutta usein syliin ottaminen, puhaltaminen, hieronta, asennon vaihtaminen, kävely, suihku, kylpy tai akupunktio eivät riitä. Onneksi meillä on myös lääkkeitä (kuten puudutuksia) ja mahdollisuus käyttää niitä kaikissa synnytyssairaaloissa. Hoitamatonta kipua en soisi kenenkään synnyttäjän kokevan. Erilaiset hoidon mahdollisuudet tulisi ottaa käyttöön niin äitien, lasten kuin perheiden parhaaksi.
Maija Kajan, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Tampere