Sukellus kuumaan aaltoon – alkuteksti

”Elämä on kuolemista” laulaa Juice. Fyysisesti ihminen alkaa rapistua hiukan yli 20-vuotiaana. Elämää ja terveyttä ylläpitävät elimistön systeemit muuttuvat ja jättävät ihmisen vähitellen pulaan lisääntyvien riskien ja tautien keskelle. Oikein valikoidulla ravinnolla ja liikunnalla voimme osoittaa elämälle halumme roikkua sen sylissä mahdollisimman pitkään ja toimintakykyisinä, vaikka terveyttämme suojaavat rakenteet alkavat veltostua. Aistimme laiskistuvat, näkö sumenee, kuulo heikkenee. Yrittääkö luonto jättää meidät saalistajien riistaksi?

Sisäiset suojelijamme, hormonit, alkavat jo muutaman vuoden jälkeen vähentyä. Kaksikymppisen elimistö pursuilee iloa, energiaa ja terveyttä tuottavia hormoneita. Nelikymppisenä niitä on enää puolet nuoruuden määrästä.

Hormonit suojelevat meitä monilta taudeilta. Joidenkin syöpien sekä sydän- ja verisuonitautien riski alkaa väistämättä, vaikkakin hiljalleen, lisääntyä hormonien vähetessä. Yrittääkö luonto jättää meidät tautiemme armoille?

Ehkä hellästi, mutta vääjäämättä elämä vie meitä kohti kuolemaa. Mutta meillä on elämänjano ja -nälkä. Emme me halua kuolla ennen viisikymmenvuotispäiväämme kuten luonto näyttää ehdottavan. Emme me halua kuolla edes ennen satavuotispäiväämme.

Mikä on elämän tarkoitus? Onko elämällä tarkoitus, joka tulee meidän ulkopuoleltamme? Onko joku tai jokin, joka on luonut meidät ja jonka määrittelemällä tavalla meidän tulisi elää? Minkälainen elämä on luonnollista elämää? Monen mielestä luonnollista elämää on se, mikä tulee ilman asioihin puuttumista. Tästä luonnollisesta elämästä me olemme monella tavalla eksyneet syrjään jo monia sukupolvia sitten. Eläessään vuorovaikutuksessa muiden kanssa ihminen rakastuu ja pääsee hurmaantumaan toisen ihmisen kosketuksesta, läheisyydestä ja toisesta sisällään tai toisen sisälle liukumisesta alle 20-vuotiaana. Tähän suuntaa elämä meitä vie, tiheimmät ja herkimmät hyväilyyn ja kosketukseen reagoivat solumme ovat jalkojemme välissä valmiina tuottamaan kuplivaa riemua, kuvaamatonta nautintoa – ja uutta elämää. Luonnollisessa elämässä nainen olisi raskaana melko pian ensimmäisen munasolun irtoamisen jälkeen, noin 15–16-vuotiaana. Sen jälkeen nainen imettäisi ja lopetettuaan imettämisen olisi pian raskaana, kun seuraava munasolu irtoaa. Suurin osa meistä ei elä näin, vaikka se olisi luonnollista.

Ei elämän tai luonnon tarkoitus ole pitää meitä elossa ja hyvinvoivina mahdollisimman pitkään. Onneksemme luonto nykyisin epäonnistuu yhä useammin, emme kuolekaan alle 50-vuotiaana. Oi riemua! Emmekö juhlisi sitä, että saamme elää. Jazzia, kirjoja, boogie-woogiea, elokuvia, keskustelua, meressä uimista, hyväilyjä, aarioita, ongen kohon uppoamista pinnan alle, hiljaisuutta, aamusumuja, runoja, parvekekrasseja, nukkaista kalliota meressä jalan alla, kaamosta, Schubertia, tihkusadetta, kielon tuoksua, sateenkaaria, hymyjä, rastaan laulua, pulkkamäkeä, ukkosilmoja, saippuakuplia, kaihoisia lauluja, mustikoita, kevään iloa, kynttilänvaloa, auringonlaskuja, lumihiutaleita, saunan löylyjä ja viileitä lakanoita vielä vuosiksi!

Suurin osa 50 vuotta täyttäneistä ihmisistä on hyvillään siitä, että edessä on saman verran aikuista elämää kuin elettynäkin. Miksi näiden vuosien pitäisi olla piinallisia, tuskallisia, ilottomia ja sairauden täyttämiä? Miksi meidän täytyisi kärsiä hankalista oireista ja pilata monta kymmentä vuotta niin omaa kuin lähimmäistemme elämää? Siksikö, että oikeastaan meidän pitäisi olla jo kuolleita? Siksikö, että ”luonto” on tarkoittanut meidät elämään vain noin 45 vuotta? Vai ehkä siksi, että esiäitimme ovat joutuneet kärsimään.

Usein naiset sanovat haluavansa vanheta luonnollisesti ja käyttävänsä vaihdevuosivaivoihinsa mieluummin luontaistuotteita kuin hormonihoitoa. Suomessa käytetään hormonikorvaushoidon estrogeenina samaa estrogeenia, jota naisen munasarjat ovat vuosikymmenet tuottaneet ja joka on vuosikymmenet suojannut naisen terveyttä. Mikä olisi luonnollisempaa, kuin elimistön itse tuottama hormoni? On myös vaikea uskoa, miten tämä naisen luonnollinen, terveyttä ylläpitänyt hormoni muuttuisi yhtäkkiä vaaralliseksi. Luontaistuotteista puuttuu yleensä kontrolloidut tutkimukset tehosta ja sivuvaikutusrekisterit. Usein luontaistuotteet ovat myös kalliita.

Pihdit

Yksi lääketieteen historian surullisimmista ja pöyristyttävimmistä salaisuuksista on William Chamberlainin 1500-luvulla kehittämien synnytyspihtien historia. Synnytyspihdit – joiden avulla pystyttiin pelastamaan muuten synnytykseen kuolevat sikiö ja synnyttäjä – pidettiin suvun salaisuutena yli 100 vuoden eli kolmen sukupolven ajan. Tähän salamyhkäisyyteen liittyi poliittista kieroilua ja ahneutta – yhteinen hyvä, elämän kunnioittaminen ja kärsimyksen helpottaminen unohtuivat salaisuuden haltijoilta. Kun synnytyspihtien elämää ylläpitävä salaisuus lopulta vuoti julkisuuteen ja laajaan käyttöön, olivat monet raivoissaan. Kuinka paljon lapsia ja äitejä olisikaan noiden vuosien kuluessa pystytty pelastamaan, jos tämä keksintö olisi saatu nopeasti käyttöön!

Yhtä merkittävä, terveyttä ja elämää ylläpitävä hoitokeino on lääkäreiden – erityisesti gynekologien – käsissä. Oikein toteutettu hormonikorvaushoito on kuin synnytyspihdit, tällä ”instrumentilla” voimme vähentää kärsimystä ja pelastaa ihmishenkiä.

Oikeutettua raivoa voivat tuntea naiset, joiden elämä on ollut vuosikausia tai vuosikymmeniä turhaan sietämätöntä piinaa unettomuuden, ahdistuneisuuden, hikoilun, monenlaisten kipujen, sydämen rytmihäiriöiden ja lieskoja heittävän ärtyneisyyden keskellä. Voimattomia ja turhautuneita ovat myös tuhannet ihmiset, joilla on kumppaninaan tällainen hikoileva lohikäärme. Kymmenet tuhannet ihmiset yrittävät sietää pomonaan tai läheisenä työtoverinaan huonon olon lieskoillaan ympäristönsä myrkyttäjää.

Näitä pihtejä tarvitsevat niin työterveyshuolto kuin päättäjätkin. Millä saadaan sairauslomat vähenemään ja työurat pidemmiksi? Miten voitaisiin lisätä terveyttä ja hyvinvointia sekä vähentää terveydenhuollon kuluja? Näihinkin kysymyksiin naisten hyvä hoito antaa osaltaan vastauksen.

Estrogeenin väheneminen ja puute rapauttaa naisen terveyttä, altistaa sairauksien kehittymiselle sekä kärsimyksille, kivuille ja vaivoille. Hormonikorvaushoidosta on naisen hyvinvoinnille ja terveydelle huomattavasti enemmän hyötyä kuin haittaa. Moni nainen haluaa valita hormonikorvaushoidon, vaikka hänellä olisi tavanomaista suurempi riski sairastua tautiin, jonka todennäköisyyttä hormonihoito lisää.

Lääkäri, joka ei suostu kirjoittamaan hikoilusta, unettomuudesta, kivuista ja masentuneisuudesta kärsivälle hormonihoitoa pyytävälle naiselle hormoneita, käyttää valtaansa kyseenalaisesti. Tämä vallankäyttö on ristiriidassa lääkärin valan kanssa. Lääkärin tulisi olla potilaansa neuvonantaja, kuuntelija ja tukija, auttaa kärsimysten lievittämisessä ja terveyden ylläpitämisessä. Hoitoa valittaessa potilaalla pitäisi olla suvereeni ratkaisuvalta niiden tietojen perusteella, jotka lääketieteellinen tutkimus on tuottanut ja lääkäri hänelle antaa. Potilaan tahtoa tulisi kunnioittaa, vaikka potilas lääkärin mielestä valitsisi väärin.

Lohikäärme lemmikiksi!

Kirjani on subjektiivinen ja puolueellinen. Olen naisten puolella. Kirjassa oleva tieto perustuu tutkimuksiin ja lähes 25 vuoden kokemukseeni gynekologina. Myönnän, että monesta asiasta puuttuu kunnollinen ja luotettava tutkimustieto; tämä ei kuitenkaan mielestäni ole hyväksyttävä syy hoitaa naisia huonosti. Vetoan lääkäreihin: pidetään naisista huolta. Kesytetään lohikäärmeet! Yllytän naisia pitämään itsestään huolta, lopettamaan tupakanpolton, etsimään itselleen mieluinen liikuntalaji ja harrastamaan intohimoisesti sitä tai vielä mieluummin monipuolista liikuntaa, pidättäytymään alkoholista tai pitämään alkoholinkäytön vähäisenä, syömään paljon kokojyväruisleipää ja marjoja. Yllytän naisia myös vaatimaan kunnollista hoitoa. On valtava joukko naisia, joiden ilo, energia ja luovuus voi muuttaa paitsi oman, myös tuhansien ympärillä olevien ihmisten arjen paremmaksi.

Me hoidamme naisia huonosti! Miehiä hoidamme ilmeisesti vielä surkeammin. Miesten elämän laadun huononemisesta, tautien lisääntyneistä riskeistä, itsemurhan uhasta tai kymmenistä todennäköisesti turhista lääkityksistä tiedämme vielä vähemmän. Oman elimistön hormonierityksen huonontuminen on tärkeä, hyvin mahdollisesti jopa tärkein syy ukkojen äkäisyyteen, huonoon nukkumiseen, masentuneisuuteen, työuupumukseen, mahdollisesti jopa itsemurhiin. Myös miesten sydämen rytmihäiriöitä ja nivelkipuja voidaan helpottaa hormonihoidolla – miehelle luonnollisella testosteronilla tai muilla androgeeneilla.

Olen hoitanut hikoilevia lohikäärmeitä, unettomia laiskiaisia ja tunteellisia siilejä parikymmentä vuotta. Joskus olen tuntenut itseni taikuriksi; toivottomuutta, ilottomuutta ja näköalattomuutta kehränneet kivut ja vaivat ovat hävinneet kuin sumu auringossa.

Joka kerta, kun vastaanotolleni tulee 70–90-vuotias nainen, joka nukkuu huonosti ja jolla on kipuja ympäri kroppaa ja jonka lääkelistalla on 15–30 eri lääkettä, valahdan voimattomaksi. Mieleeni vyöryy ne tuhannet päivät ja yöt, jolloin tämä nainen on kärsinyt vaivoistaan, ne tuhannet pillerit, joilla hän on yrittänyt saada sairaudet hoidetuiksi. Tiedän, että mikäli nainen olisi saanut ajoissa sitä itselleen luonnollista ainetta, jota oma elimistö ei enää jaksa tuottaa, olisivat yöt olleet levollisempia, päivät riemullisempia ja useimmat lääkkeet tarpeettomia.

Aina, kun vastaanotolleni tulee 48–55-vuotias nainen, joka on ollut kuukausia sairauslomalla tai hakee ennenaikaiselle eläkkeelle työuupumuksen, masennuksen tai nivelvaivojen takia, tulen surulliseksi ja vihaiseksikin.

Voimattomuuden tunteestani ja vihaisuudestani syntyi kirja. Väitän, että kunnollisella, yksilöllisesti räätälöidyllä hormonikorvaushoidolla naisemme ovat onnellisempia, iloisempia, energisempiä, kivuttomampia ja työkykyisempiä sekä elävät parempaa ja terveempää elämää pidempään.

Haluan hyvää hoitoa naisille, haluan naisten läheisille leppoisia ja riemullisia päiviä, haluan iloa ja luovuuteen innostavaa ilmapiiriä työpaikoille, haluan vähäisempiä lääke-, tutkimus- ja hoitokuluja, haluan vähemmän sairauslomia ja eläkkeelle joutumisen tarvetta, haluan vähemmän kipuja, huolta ja ahdistusta, haluan merkittäviä säästöjä yhteiskunnalle.

2 Comments

  1. Satu
    Posted 16.10.2010 at 11.19 | Permalink

    Hei Maija,

    itkien luin tätä sinun kirjoitustasi hikoilevista lohikäärmeistä. Tunnistan itseni niin täysin tästä. Olen hakenut apua ”vaihdevuosioireisiin” kohta kaksi vuotta. Vaihdevuosioireet sen vuoksi lainausmerkeissä, koska olen vasta 39-vuotias. Sairaslomalla olen ollut reilut puolitoista vuotta masennuksen, ahdistuneisuuden ja uupumuksen vuoksi. Mielialalääkkeitä olen syönyt saman ajan ja niistä ei tunnu olevan apua. Gynekologini ei ole suostunut estrogeenihoitoihin rintasyöpä- ja veritulppariskin vuoksi. Tämä siitäkin huolimatta, että hän totesi verikokeilla estrogeenitasoni alhaisiksi.

    Olen naimisissa upean miehen kanssa (ihme, että hän on jaksanut rinnallani) ja meillä on kaksi ihanaa pientä lasta. Koko perheemme on kärsinyt äidistä, joka on kuin tulta syöksevä lohikäärme. Stockan Hulluilla Päivillä tartuin Annaan, jossa oli juttua nuorten naisten vaihdevuosista ja huomasin, että olit kyseisessä jutussa asiantuntijana. Kiitos Maija näistä kirjoituksistasi! Heti ensi viikolla etsin itselleni uuden gynekologin ja vaadin hyvää hoitoa! Nyt näen vihdoinkin valon pilkahduksen tunnelin päässä!

    Kiitollisin terveisin,
    Satu

    • Maija Kajan
      Posted 17.10.2010 at 16.35 | Permalink

      Hei Satu,
      kiitos koskettavasta viestistäsi! Kuulostaa sietämättömältä, että olet joutunut kärsimään mielestäni aivan turhaan.

      Mikäli FSH-tasosi on laboratoriossa mitattu koholla olevaksi, sinun pitäisi saada hormonihoito täysin korvattavana 50-vuotiaaksi asti. Näin menetellään, jos mitatusti vaihdevuodet alkavat alle 40-vuotiaana.

      parempaa syksyä, valoisia päiviä toivottaa
      Maija Kajan

Kirjoita kommentti

Your email is never published nor shared. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*
*